Kuulija muuttaa asuntoon, jossa
odottaakin epäinhimillinen kämppäkaveri. Ajatus yookaista, jonka
harrastus on ihmisihon nuoleminen, tuntui ajatuksena perin ällöltä
ja aluksi suunnittelinkin tämän kuuntelematta jättämistä. Niin
sitä vaan mieli muuttui, mikä olikin oikein hyvä asia.
Alunperin uskalsin pistää kuulokkeet
korviin vain siksi, ettei kuunnelmalla ollut k-18 -leimaa. Varautunut
asenteeni oli kuitenkin turha: pääpointti on Yunohan vuosisatoja
kestäneen yksinäisyyden loppuminen. Akanamelle tyypillinen nuolemistarve alkaa
kuunnelman mittaan tuntua yhtä arkipäiväiseltä asialta kuin
kissan kynsien teroittaminen.
Kuunnelma oli hyvin käsikirjoitettu,
ja Yunohan ja kuulijan suhteen syveneminen oli toteutettu todella
luontevasti. Otomekuunnelmissa kuulijahahmo on usein hyvin
persoonaton, mutta tässä tapauksessa hän haukkuu Yunohan pervoksi
heti kättelyssä ja heittää pihalle. Mikä ei ole käsikirjoituksellisesti toteutettavana
ihan helppoimmasta päästä, kun hahmolla ei ole edes
ääninäyttelijää. Vaan eipä Yunohakaan mikään tyhjä
bishitaulu ole: mokoma on nirso teen suhteen ja rakastaa karkkeja.
Supermarkettiin ensi kertaa päästessään Yunoha liikuttuu siitä,
miten laajat karkkivalikoimat kaupassa on. Ja kuulijan verkkosivujen
suunnittelijan työ se vasta huvia tuottaakin: 300-vuotias
papparainen ei tietenkään tajua tekniikan ihmeistä hölkäsen
pöläystä.
Okitsu Kazuyuki pääsee oikeuksiinsa
Yunohan roolissa. Kaikki pienet murahdukset, tuhahdukset ja
äänensävyn muutokset ovat ilo korvalle. Erityisesti nautin
alkupuolen kielisolmusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti