Kare Pillow 1

Kuunnelmafanien facebookryhmässä pidettiin joskus äänestys parhaasta k-18 -ääninäyttelijästä. Voittajaksi valittiin suurella marginaalilla Hirakawa Daisuke (palkintosijoille pääsivät myös Okitsu Kazuyuki ja Nakazawa Masatomo (≧▽≦)), ja Kare pillowin ensimmäisen osan kuunneltuasi sinun ei tarvitse kysyä miksi. 

Käsikirjoitus on Kare pilloweissa tehty hyvin, mitä olen kehunut jo aiemmin käsittelemissäni osissa. Tällä kertaa meillä on vanhempi poikaystävä Seto Ryo, joka päättää yllättää tyttöystävänsä hakemalla hänet suoraan töistä autotreffeille. Tuntuu oudolta käyttää Hirakawan roolihahmosta nimeä, kun se ei kuitenkaan käy kuunnelmasta ilmi missään vaiheessa, mikä tuntuu koskevat 98 prosenttia kaikkia kuunnelmia. Miksi nimetä hahmoja kun kukaan ei kuitenkaan niitä jää muistelemaan?

Vaikka pari on seurustellut jo jonkin aikaa, kuulijan hahmo ei vieläkään uskalla syödä karkkia Hirarinin Ryon seurassa. Kuunnelmahahmoista on hauska bongata omia piirteitä: minuakin ujostuttaa syödä karkkia uusien ihmisten seurassa. ԅ[ •́ ﹏ •̀ ]و

Ryo ajaa näköalapaikalle. On jo sen verran kylmä, että he tyytyvät ihastelemaan maisemia autosta. Ryo tahtoo näyttää uuden taustakuvansa. Puhelimen salasana on kuulijan hahmon syntymäpäivä. 

Sitten se kakkosraita. Tähänastisen otomekuunnelmahistoriani aikana en ole törmännnyt toiseen yhtä hyvin näyteltyyn seksikohtaukseen. Tämä on se merkkiteos, mihin vertaan kaikkea muuta. Se, miten Hirakawa hengittää tässä, on jotain aivan uskomatonta.

Legendaarisen seksikohtauksen jälkeen Ryo puree kuulijan hahmoa nenästä koska se satui olemaan niin söpö. Hirarin osaa kuulostaa siltä, että sitä oikeasti kutittaa. Ennen paluumatkalle lähtöä kaksikko miettii, mitä haluaa tehdä kuulijan hahmon syntymäpäivänä.

Stellaworthin After love -tokuten kertoo siitä, mitä tapahtui treffien jälkeen. Kuulijan hahmolle iski yksinäinen olo, joten tämä soitti Ryolle. Hirvittää kuvitellakin miten Ryo on vastannut puhelimeen kesken autolla ajon ja tehnyt uukkarin palatakseen kuulijan hahmon asunnolle mahdollisimman pian. Ilmeisesti Ryo pääsee perille vaarantamatta liikennettä, joten kuunnelma jatkuu toisella loistavalla seksikohtauksella.

Rendou tokuten jatkaa siitä mihin ensimmmäinen bonusraita jäi. After lovessa kuulijan hahmo nukahti ennen kuin ehti laittaa herätyskelloa soimaan, joten Ryo on varmuuden vuoksi laittanut herätyskellon soimaan ajoissa. Viimeisessä bonusraidassa ei ole eroottista sisältöä, mutta sen sijaan päästään nauttimaan ylitsevuotavasta söpöilystä.

Tämä kuvaa fiiliksiäni täydellisesti. Hirakawa on k-18 -kuunnelmien kiistaton kuningas.

Brothers Conflict Character CD 1 Tsubaki & Wataru CD 2/2

Kuunnelman ensimmäisen osan käsittelinkin jo täällä. Varsinaisessa kuunnelmassa veljekset puhuivat erikseen, mutta bonus-cd:llä he pääsevät ääneen yhdessä. Koska joukossa tyhmyys tiivistyy, Tsubakin ja Watarun yhteistä urpoilua oli ihana seurata.

Ensin Tsubaki ja Wataru esittelevät veljensä ikäjärjestyksessä. Läpi ruoditaan sympaattisesti kaikkien parhaat piirteet, kummat tavat ja lempijäätelöt. Eri osoitteessa asuva Natsume tosin ignoorataan kylmästi :_D Kutituskohtaus oli hauska, mutta Kaji ei saa Watarua kuulostamaan siltä että sitä oikeasti kutittaisi.

Seuraavat raidat olivatkin sitten jännittäviä. Ei ole kovin epätavallista liittää kuunnelman loppuun kokoelmaa keskeisimmistä repliikeistä, mutta tässä tapauksessa kummallekin hahmolle on varattu kaksi minuuttia lausua kuunnelmasta täysin irrallisia repliikkejä. Löytyy niin hyvän huomenen toivotuksia kuin kannustus-, tervetuloa kotiin- ja syntymäpäivätoivotuksiakin. (Tsubakin hyvän huomenen toivotus oli jossain vaiheessa herätysäänenäni.) Tsubakin repliikit olivat oikein lämpöisiä, mutta Watarun kohdalla suosittelen vähentämään volyymiä Kaji Yukin vinkunan aiheuttaman kärsimyksen minimoimiseksi.

Seuraava raita kertoo päivästä, jona Ema muutti veljesten luo. Ennen tämän saapumista Tsubaki pelottelee Watarun kuoliaaksi väittämällä tämän uuden siskon olevan äärimäisen pelottava. Tsubaki rakastaa Watarun kiusaamista, minkä isosiskona ymmärrän hyvin.

Viimeinen kohtaus tapahtuu sen jälkeen kun perheenjäsenet on esitelty Emalle. Wataru ei ilahtunut siitä, että Tsubaki kertoi kuinka Watarulla on edelleen tapana kylpeä Masaomin kanssa. Wataru ei kuitenkaan ole pitkävihaista sorttia, ja pian kaksikko viilettää taas yhdessä tukka putkella.

Brothers conlictissa on 13 veljestä ja yksi orava. Kaikki hahmot on jaettu pareiksi joilla on kuunnelmissa, animessa ja peleissä enemmän vuorovaikutusta keskenään kuin muiden hahojen kanssa. Esimerkiksi Wataru yhdistetään Masaomiin ja Tsubaki kaksoisveljeensä Azusaan. Tämä on minusta hieman sääli, sillä muutkin yhdistelmät toimivat hyvin. Tämä kuunnelma toimii hyvänä esimerkkinä. Tsubaki ja Wataru on saatu tässä kuulostamaan hyvin läheisiltä, vaikka veljeksillä on ikäeroa yli 10 vuotta.

Brothers Conflict Character CD 1 Tsubaki & Wataru CD 1/2

Historialinjalla jatketaan. Oltuani tarpeeksi pihalla vitos-cd:n tapahtumista päädyin hakemaan vastauksia ykkösestä, joka toimitti juuri sitä, mitä hain. Kuunnelma sisältää kaksi cd-levyä, mutta käsittelen tällä erää vain ensimmäisen. Ei liian pitkää tekstiä jaksa kukaan lukea.

Kuunnelma alkaa Tsubakin yrityksellä herättää Ema puhelimitse. Ääninäyttelijänä hän käyttää todella montaa puhetapaa löytääksen sen toimivimman keinon. Herätyksen jälkeen syödään yhdessä aamiaista. Tsubaki muistaa ulkoa miten Emalla on tapaa juoda teensä. Miksi kuunnelmien kuulijahahmojen oletetaan aina juovan teetä? Minä olisin iloinen jos joku kerrankin ehdottaisi kahvia. Vaadin samaistumiskohteellisia kuunnelmia kahvinjuojille!

Seuraava kohtaus selitti kaiken sen, mitä vitos-cd jätti selittämättä. Ema tuo Tsubakin unohtamia papereita äänitysstudiolle. Nauhoitukseen on vielä aikaa, joten he lähtevät kahville teelle ੨( ･᷄ ︵･᷅ )ｼ läheiseen kahvilaan. Tsubaki osaa olla äärimmäisen noloa kahvi teeseuraa, mutta sydämellisesti se sentään valitsi semmoisen kahvilan, josta arveli Eman pitävän.

Kolmosraidalla Tsubaki ja Ema sattuvat tulemaan kotiin samaan aikaan. Tsubaki huomaa Eman olevan allapäin ja yrittää piristää tätä. Epätsubakimaisesti hän ei pakota Emaa kertomaan huoliaan, mutta yrittää silti parhaansa mukaan auttaa. Kuten Azusakin, myös Tsubaki pyytää Emaa lukemaan käsikirjoitusta kanssaan. Lopun monologissa Tsubaki kertoo luontevasti miten innoissaan oli saatuaan pikkusiskon ja miten se vähitellen siirtyi tykkäämisen puolelle.

Sitten Watarun osio. En ole Kaji Yukin fani, mutta sen verran monta roolia olen häneltä kuullut, että voin todeta hänen kuulostavan joka roolissa ikävän paljon itseltään. Ainoan poikkeuksen tekee Wataru. Kaji on ääninäytellyt paljon nuoria hahmoja, mutta yksitoistavuotiaasta hän ei mene yrittämälläkään. Kajin kauheimmat ukeroolit ovat kevyttä kuultavaa verrattuna wataruvinkunaan. Jos päätyisin joskus pelaamaan Brothers conflictia, vaimentaisin Watarun varmasti ihan vain korviani säästääkseni.

Ensin Wataru tulee hakemaan Eman koulusta ja kompastuu komeasti tätä vastaan juostessaan. Hän ei itke, koska Tsubaki haukkui häntä aiemmin itkupilliksi. Sitten etsitään pehmolelua. Anteeksi, Usa-tania. Umpiurpoista paikoista. Siinä sivussa kuullaan Usa-tanin tarina.

Wataru löytää Eman itkemästä kotoa ja yrittää lohduttaa. Sydänsuruja ei kovasta yrityksestä huolimatta taiota pois loruilla, joten kaksikko lähtee puistoon, missä he mm. soutelevat lammella. Illalla Wataru tulee koputtamaan Eman ovea pahaa unta nähtyään eikä tahdo nukkua yksin. Ema suostuu nukkumaan Watarun kanssa. Ilmeisesti nukkuminen siskon kanssa on liian jännittävää, sillä unen odottelu menee riehumiseksi. Kun napero saadaan viimein aloilleen, ei lampaiden laskeminen kelpaa. Pitää laskea Usa-taneja, joka ihme kyllä toimii kuin nuijanukutus. 

Lopun monologi ei ole järin syvällinen. Wataru vaan yksinkertaisesti tykkää siskostaan ihan hiveästi ja suunnittelee isompana pelaavansa isosiskon kanssa pelejä aamuun asti.

Kattokaa nyt tota kantta. Nää veljekset on ihan liian söpöi.

Oma suosikkikohtani tässä kuunnelmassa on kohtaus, jossa Tsubaki piristää Emaa kertomalla, että ääninäyttelijöiden äänellä on ihmisiä ilahduttava voima. Minun on helppo olla samaa mieltä. On ihme miten huonokin päivä piristyy sillä että on jotain kivaa kuunneltavaa. Toki musiikillakin on vaikutusta mielentilaan, mutta kunnon kuunnelmassa ja tunteet välittävässä ääninäyttelyssä on sitä jotakin. Minulla on usein mp3-soittimessani jotain Suzumura Kenichin ääninäyttelemää, koska hän on tehnyt paljon Tsubakin tapaisia päivänpaistepoikarooleja, joiden kuuntelusta tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Esimerkkinä vaikka Ouritsu ouji gakuenin 9. osa.

Brothers Conflict Character CD 5 Natsume & Azusa

Nyt puhutaan historiasta. Viime vuoden syyskaudella (onko siitä oikeasti niin vähän aikaa?) ilmestynyt Brothers conflictin animesovitus on pääsyy sille, että päädyin otomekuunnelmien pariin. 

Tavallisesti olen uuden animekauden alkaessa hyvin perillä siitä, mitä on tulossa, mutta Brothers conflictin olemassaoloon havahduin vasta siinä vaiheessa, kun jaksoja oli ilmestynyt viisi. Se oli menoa se. Olen katsonut animen kokonaan läpi ainakin kolme kertaa ja innostuinpa joskus jopa kääntämään ensimmäisen jakson suomeksi ihan vain omaksi huvikseni.

Tarttuvan outrobiisin myötä olin pian netissä metsästämässä sarjan hahmobiisejä. Loputtomat listat Brothers conflict -aiheisista CD:istä eivät kuitenkaan olleet pelkkää musiikkia. Olin törmännyt oheiskuunnelmiin.

Jos en väärin muista, ensimmäinen kuuntelemani kuunnelma oli tämä Natsumen ja Azusan yhteinen hahmocd. Kummallekin hahmolle on omistettu viisi raitaa, ja olin ihan äimän käkenä kun kahden ääninäyttelijän välisen dialogin sijasta minua odotti yhden ääninäyttelijän ja äänettömän kuulijan hahmon välinen dialogi.

Ensimmäinen hahmocd -sarja sijoittuu Brothers conflictin aikajanalla lähelle Eman (kuulijan hahmosta on niin helppo kirjoittaa kun sillä on nimi (￣∇￣) ) muuttoa uuden perheensä luo. Varsinaista romanttista sisältöä näissä ei ole, mutta jännite pyritään pitämään koko ajan taustalla. Vitoscd:n kohtaukset ovat hyvin arkisia: Natsumen osassa Natsume törmää Emaan ulkona sadetta pitämässä. Sateen jatkuessa Natsume kutsuu Eman kotiinsa kuivattelemaan. Kotona odottavat Natsumen ihanat kissat, jotka hän on kekseliäästi nimennyt veljiensä mukaan. Lisäksi Ema ja Natsume mm. pelaavat yhdessä pelejä ja katselevat kirsikankukkia. Viimeisenä on Natsumen monologi, jossa tämä miettii miltä tuntui yllättäen saada pikkusisko.

Cd:n loppupuolisko kertoo Azusasta. Azusan osion tapahtumat viittavat ensimmäisen cd:n Tsubakin osaan sen verran paljon, että olisi vaatinut kuuntelun numerojärjestyksessä. En tehnyt niin, joten olin sitten ansaitusti pihalla ykkösosan kuunteluun asti.

Azusan osa alkaa siitä, että Ema toimittaa Azusan unohtamia papeita äänitysstudiolle, jonka jälkeen he menevät yhdessä kahville ja keskustelevat niitä näitä. Tällä cd:llä on ehdoton suosrikkireplani Toriumi Kousukelta. Tilausta odotellessaan Azusa juo kahvilassa vettä ja toteaa: "Oishii nee... Mizu." Vaikka vesi olisikin maustettu mintulla, niin minusta tuntuu absurdilta että joku muu kuin vesisommelier menisi kehumaan vettä. Vedenjuonnin lisäksi Ema ja Azusa käyvät katsomassa kirsikankukkia yöllä ja harjoittelevat näytelmän käsirkijoituksen lukemista yhdessä. Lopusta löytyy vielä samanlainen ensitapaamista pohtiva monologi kuin Natsumelta.

Tämä on luultavasti sekaisin teksti mitä blogistani löytyy, mutta minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä aloittaisin tähän sarjaan liittyvän ajatusten kerän purkamisen. 

Hirveen liikuttavaa kuunnella jotain, mikä on ohjannut kauan sitten tälle otomekuunnelmien tielle. Romanttista sisältöä oli vähemmän kuin muistin, mutta omat suosikkikohtaukseni ovat tässä sarjassa aina olleet kaikkea muuta kuin dokidokia herättäviä.

Ei hitsi, kyllä tää on edelleen yksi mun suosikkiotometuoteperheistä.

Tobosha 2

Toboshaa joka puolella. Ja Shimonoa joka puolella.

Ehdin jo luulla etten yllättyisi mistään, missä on Shimono, mutta olin väärässä. Toboshan kakkososassa hän ei keksi pyörää uudelleen, mutta parissa kohtauksessa mietin että osaako Shimono tällaistakin.

Poliiseja pakeneva verinen hemmo pakottaa kuulijan hahmon mukaansa veitsellä uhaten. Hemmo paljastuu saman yliopiston opiskelijaksi ja veitsikin pelkäksi kotiavaimeksi. Naoyaksi itsensä esitellyt hemmo on yltä päältä veressä ja paikallisuutisissa kerrotaan murhasta, jonka syyllinen on karkuteillä. Naoya on vakuuttamassa syyttömyyttään ennen kuin kuulijan hahmo ehtii edes laskea 1 + 1. Murhattu oli hänen ainoa ystävänsä ja heidän oli tarjoitus juhlia Naoyan synttäreitä seuraavalla viikolla. Naoya oli kyllä ensimmäinen paikalla murhan tapahduttua, mutta lähti karkuun tajuttuaan, miten epäilyttävältä näyttää kun kukaan ei voi todistaa tämän syyttömyyttä. Sateessa juossut Naoya osoittaa vilustumisen merkkejä, joten kuulijan hahmo keittää teetä ja Naoya kertoo elämästään yhtä sun toista. 

Pidin siitä miten inhimillinen Naoyan reagoimistapa tämän parhaan ystävän murhaan oli: ensin hän tekee murhapaikalla kaikkea hölmöä ennen pakenemistaan. Päästyään näennäisen turvalliseen paikkaan Naoya haluaa ensin kieltää kaiken tapahtuneen, jonka jälkeen hän alkaa epäillä itseään ja luulee tehneensä murhan. Kuumeen noustessa Naoyan jutut käyvät yhä sekavammiksi eikä hän päästä kuulijan hahmoa viereltään.

Hyvässä lopussa Naoya rauhoittuu kuulijan hahmon kanssa keskustellessaan ja tekee itse päätöksen siitä, että menee kertomaan poliisille tietonsa. Hyvä loppu sijoittuu aikaan noin viikko murhan jälkeen, jolloin Naoya ja kuulijan hahmo tapaavat yliopistolla. Naoya haluaisi palauttaa lainaamansa paidan, mutta yllättyy kuullessaan sen olleen alun perinkin syntymäpäivälahja hänelle. Sattumusten myötä pitkään toisiaan etäältä katsellut pariskunta päätyy viimeinkin seurustelemaan.

Huonossa lopussa Naoya kieltäytyy lähtemästä piilopaikastaan edes ruokakauppaan, ja ikkunattomassa huoneessa päiväkausia kykkiminen alkaa saada yanderepiirteitä. Naoya ei luota edes uutisiin syyllisen kiinni saamisesta, vaan uskoo niidenkin olevan salajuoni hänen kiinni saamiseksensa. 

Se, mihin tässä kuunnelmassa kiinnitin huomiota Shimonon ääninäyttelyssä, oli hengitys. Naoyan ollessa peloissaan tämän ääni värisi kuten oikeasti peloissaan olevalla ihmisellä kuuluukin. Myös kuumehoureilukohtaus teki minuun suuren vaikutuksen. Tunteet välittyivät siitä todella hyvin.

Myös free talk oli loistava. Shimono ei ole samanlainen moottoriturpa kuin ensimmäisen osan Morita, mutta hänen oma tyylinsä höpöttää yksin studiossa mitä mieleen tulee on viehättävä. Shimono käyttää free talkissa puhe-cd:ille tyypillistä vuorovaikutusta kuulijan kanssa todetessaan, että vaikka free talkiin on varattu aikaa noin kymmenisen minuuttia, lienee parempi lopettaa ajoissa ettei siitä aiheudu kenellekään vaivaa. Tämän jälkeen Shimono yrittää saada kuulijan myöntämään, että siitä on vaivaa. Suostuttelu jatkuu pitkään ja sitä oli ihanan ärsyttävää kuunnella.

Olen alkanut kiintyä tähän kuunnelmasarjaan. Väitän ainakin itselleni että se ei johdu pelkästään Shimonosta.

Tobosha 1

Kuulijan hahmo on palaamassa töistä kotiin, kun jostain pomppaa tuntematon mies ja alkaa esittää tämän poikaystävää. Korvaan kuiskattujen uhkausten myötä kuulijan hahmolle ei jää muita vaihtoehtoja kuin viedä vieras kotiinsa. Perille päästyään mysteerijäbä simahtaa kerrottuaan, ettei ole nukkunut kolmeen päivään.

Univelkojen maksamisen jälkeen mysteerijäbä ei kerro itsestään enempää kuin sen, että tarvitsee piilopaikan seuraavaan iltaan asti. Asiasta seuraa jonkin verran riitaa kun kuulijan hahmolla on työpäivä ja ilmeisesti pesua jonkin aikaa kartellut mysteerijäbä löyhkää kuin eläintarha. Kun hygieniasta on huolehdittu, lähdetään kauppaan. Yuuki-niminen mysteerijäbä teki ison virheen valitessaan kuulijan hahmon panttivangikseen juuri silloin kun tällä on jääkaappi tyhjä, sillä Yuukia etsivät tyypit löytävät tämän, kun kaksikko on palaamassa ruokaostoksilta.

Yuuki ja kuulijan hahmo piiloutuvat läheiseen rakennukseen, minkä jälkeen kuunnelma tarjoaa kaksi eri loppua: hyvässä lopussa kuulijan hahmo pääsee turvallisesti ulos rakennuksesta Yuukin harhauttaessa jäljittäjiään. Poliisi puuttuu peliin, pahikset otetaan kiinni ja Yuuki pääsee selittämään tilanteensa kunnolla kuulijan hahmolle. Epilogissa pariskunta viettää lomaansa yksityisrannalla Okinawalla.

Huono loppu oli lyhyempi, mutta astetta mieleenjäävämpi. Yuukin jäljittäjät sytyttävät rakennuksen palamaan ja kaksikon paetessa sortuvasta rakennuksesta kuulijan hahmoa ammutaan. Yuuki pyytää viimeiseen asti anteeksi sitä että sekoitti kuulijan hahmon ongelmiinsa, kunnes kuunnelman viimeinen laukaus vaimentaa tämän.

Viimeisenä on vielä Morita Masakazun free talk. Morita on melkoinen moottoriturpa, ja juttua riittääkin yli kymmeneksi minuutiksi. En tunne kovin montaa seiyuuta, jotka osaisivat Moritan tyyliin mellastaa studiossa free talkin merkeissä.

Olen lykännyt Tobousha -sarjan kuuntelua pitkään ilman järkevää syytä, mutta näemmä sille ei olisi ensimmäisen osan perusteella ollut mitään tarvetta. Tykkäsin siitä, miten tunnelma vaihteli koko kuunnelman ajan. Yuukin tuppautuessa kuulijan hahmon seuraan tunnelma on uhkaava eikä jätä muita vaihtoehtoja kuin totella Yuukin käskyjä. Yuukin herätessä kuulijan hahmon asunnolla tämä on vähintään yhtä pöllämystynyt kuin kuulijan hahmo. Riidat suihkussa käynnistä, vaatteiden pesusta ja kaupassakäynnistä oli toteutettu hyvin. Järjen mukaan Yuukin pitäisi olla tilanteessa niskan päällä, mutta jotenkin se päätyy siihen, että tämä päätyy hyvin nöyrästi olemaan kuulijan hahmon vieraana. Olkoonkin, että Yuuki ei alkua lukuunottamatta ole kovin vakuuttava niin kuulijan hahmon sinisilmäisyys on uskomatonta. Epäilyttäville tyypeille ei kuulu tarjota ruokaa, vaan tilata kyyti poliisiasemalle.

Pidin molemmista lopuista. Hyvä loppu kuuluu perinteiselle "lähennyimme vaikeuksien kautta" -alueelle. Yltiösiirappisella lopulla Tobosha ei onneksi pääse kehumaan, vaan epilogissa Yuuki lähinnä pohdistelee, että millaista olisi ollut tavata kuulijan hahmo tavallisemmissa olosuhtessa, olisiko heidän suhteestaan tullut silloin mitään ja olisivatko he ylipäätään tavanneet. 

Huonossa lopussa yllätyin oikeasti siitä, että molemmat kuolivat ja vielä enemmän siitä, miten paljon Yuuki ehti sanoa ennen kuin hänetkin tapettiin. En kovin usein törmää teoksiin, joissa näkökulmahahmo kuolee ennen loppua. Kuolema toimi tehokkaana draaman rakentajana ja pidinkin siitä hyvää loppua enemmän. Pelasin muuten samana päivänä Hatoful Boyfriendin loppuun, jossa käytetään samaa kikkaa.

Olen oikeastaan tarkoituksella jättänyt Moritan muiden töiden kuuntelun vähemmälle, sillä mielessäni hänen äänensä sattuu kuulumaan vain eräälle Bleachin porkkanapäälle. Katsoin animen urheasti loppuun ja pakko myöntää, että jossain vaiheessa alkoi tulla korvista ulos. Nyt olen saanut otettua tähän tarpeeksi etäisyyttä voidakseni näehä Moritan pelkkänä ääninäyttelijänä ja täytyy myöntää, että pidin kuulemastani. Erityisesti free talk -osiosta.

Sensei ikenai kototte nandesuka?

Lähti kuunteluun, koska Shimono. Kadun syvästi tähän tuhlaamaani aikaa. Käsittääkseni tämä perustuu kännykkäpeliin, jonka idea on kielletty rakkaus opettajan kanssa. Sensei ikenai kototte nandesuka ei kyllä muuta käsityksiäni kännykkäpelien oheiskuunnelmista suuntaan tai toiseen. Valmiille fanikunnallehan on ihan turha ruveta ruveta mitään hienoa väkertämään, ja kukaan muuhan ei tällaista tähde kuuntelemaan. Paitsi sitten minä.

Sensei ikenai kototte nandesukan K-18 -leima tuntui halvalta keinolta saada faneilta rahat pois. Minusta tämä olisi toiminut paremmin ilman kyseenalaista sisältöä. Varsinaiset seksikohtaukset ovat erittäin laimeita ja pääpointti tuntuu olevan saada dummy head -mikrofonista kaikki irti korvan juuressa kuiskailemalla. Shimonokin tuntuu kärsivän motivaation puuttesta paskan käsikirjoituksen kanssa. Hän on mukavuusalueensa ulkopuolella roolinsa puolesta ja kämäisen käsikirjoituksen viemä into kuuluu läpi. Shimono puhuu tässä roolissa poikkeuksellisen matalalta, mikä voisi olla oikein mukavaa, jos siitä ei kuultaisi läpi "koska pääsee kotiin?" -fiilis.

Toivon vain ettei kenenkään tarvitse kärsiä tällaisen parissa enää. En muista milloin olisin joutunut pistämään kuunnelman pauselle kesken huippukohdan miettiäkseni että miksi maailmassa pitää olla tämmöistä kuraa.

Kyokugen Kareshi ～Chikyuu ga nakunaru 30pun mae～

Ulkoavaruudesta on tulossa komeetta suoraan kohti maapalloa. Törmäys on väistämätön eikä toiveita eloonjäämisestä ole. Maailmanloppuun on 30 minuuttia. 

Tällaisesta tilanteesta lähtee Kyokugen kareshi. Viimeiset puoli tuntia ennen maailmanloppua kuulijan hahmo viettää poikastävänsä Hiroton kanssa. Kuulijan hahmo on melkoinen itkupilli, joten Hiroto karkottaa ahdistavan tunnelman positiivisilla ajatuksilla. Sillä miten taivas on nätti lähestyvästä lopusta huolimatta. Sillä miten nätti kuulijan hahmo on hymyillessään. Muistelemalla niitä kaikkia yhdessä vietettyjä hetkiä.

Hiroto ei väitä, etteikö häntä pelottaisi. Tottakai hän olisi halunnut kokea yhdessä vielä vaikka mitä, mutta nyt on tärkeämpää nauttia jäljellä olevasta ajasta. Hiroto miettii, miten onnellinen tulevaisuus heillä olisi voinut olla, mutta ihan yhtä hyvin he olisivat voineet päätyä eroamaan tai toinen heistä olisi voinut kuolla yllättäen. Näin hän saa kuulostamaan hyvältä asialta sen, että nyt he ovat tietoisia lähestyvästä lopusta ja voivat kohdata sen yhdessä. Hiroto käyttää tilaisuuden hyväkseen sanoakseen kaiken sen, mitä ei tähän mennessä ole mielestään tarpeeksi usein muistanut kertoa, kuten "tykään sinusta", "olet suloinen" ja "rakastan sinua". 

Lähestyvän lopun kunniaksi Hiroto on tyhjentänyt pankkitilinsä ja ostanut kihlasormuksen. Kalleimman mahdollisen sellaisen. Molemmat nauravat sormuksen överiydelle, mutta Hiroto halusi tämän jäävän mieleen. Vitsailevatpa he tulevasta häämatkastakin, joka suuntautuu luonnollisesti taivaaseen.

Seuraavaksi siirrytään aasinsiltaa pitkin puhumaan salaisuuksista. Kuulijan hahmo näytä Hirokin mielestä siltä, että salailee jotain. Yllättäen hän ei vaadikaan kertomaan totuutta, vaan toteaa että meillä kaikilla on jotain, mistä ei halua muille kertoa. Sitä paitsi ihminen on mielenkiintoisempi, jos hänestä ei tiedä ihan kaikkea.

Lopun lähestyessä Hiroton väkisin ylläpitämä pirteys alkaa rapistua. Hosoya Yoshimasan särkyvällä äänellä sanoma "rakastan sinua" on mieleenpainuvin repliikki mitä olen häneltä kuullut. Vitosraita kestää vain pari minuuttia, mutta Hosoya saa sen todella kuulostaman siltä, että Hiroki itku kurkussa yrittää parhaansa mukaan sanoa kaiken tarpeellisen: "kiitos" ja "olin onnellinen". Taivaan pimentyessä he kohtaavat loppunsa toisiaan halaten.

Hetken tyhjyyden jälkeen vuorossa on free talk. Hosoya Yoshimasa puhuu mm. siitä, mitä itse tekisi maailmanlopun tullessa. Täysin järjettömät asiat johdattelevat hyvin pois kuunnelman ahdistavasta tunnelmasta.

Sitten ne kaksi bonusraitaa. Kaikki olikin vain unta -loput ovat harvoin hyvä ratkaisu, mutta en kyllä keksi, miten muuten tämän kuunnelman olisi voinut hyvällä maulla päättää. Maailmanloppu ja free talk olisi pelkästään hyvin kylmä loppu. 

Hiroto herää maailmanloppupainajaisestaan ja herättää tyttöystävänsä kertoakseen tälle kaiken, mitä olisi maailmanlopun tullessa kertomatta jättäessään jäänyt katumaan. Lopuksi he käyvät vielä läpi tulevia lomasuunnitelmia. Viimeisenä on vielä Hiroton puhelinvastaajaan jättämä viesti, jossa hän tiivistää kaikki tunteensa.

Yleensä tahdon kuunnelmia kuunnellessani joko löhötä tai kävellä, mutta tässä tapauksessa minun teki mieli istua. Odotin, että itkisin tämän kuunnelman aikana, mutta yllättäen tunnelma ei ollut ollenkaan sellainen. Cineria on taas julkaissut hyvän kuunnelman ja Hosoyan ääninäyttely täydentää hyvää käsikirjoitusta. Koukygen kareshi oli rohkeasti omanlaisensa ja juuri sellaisena aivan helvetin hyvä.

Docchi no Kare ga Suki desuka? 3

Ilmestymisjärjestyksessä kuunteleminen ei ole minulle itsestäänselvyys ja siitä johtuen niiden järjestys täällä blogissa meneekin pääasiassa päin honkia. Minulle riittää että kuunnelmakokoelmani on järkevässä järjestyksessä. Muualla suloinen kaaos voi vallita vaikka ikuisesti.

Tähän mennessä DocchiKarea on ilmestynyt kolme osaa ja olen kuunnellut niistä ykkösen silloin joskus ja nyt tämän kolmosen. Kakkonen odottelee itse asiassa tuossa vieressäni, mutta en ole kehdannut vielä avata muovikäärettä. Kansi on niin hirveän nätti että haluan kiemurrella vielä hetken tässä iloisten asioiden odotuksen fiiliksessä.  (((o(*ﾟ▽ﾟ*)o)))

Docchikare on siitä mielenkiintoinen sarja, että kahta hahmoa näyttelee vain yksi ääninäyttelijä. Nimensä mukaisesti sarja esittelee kaksi poikaystäväehdokasta. Kolmososassa Hirakawa Daisuke ääninäyttelee hiljaista kirjakaupassa työskentelevää lukutoukkaa ja nuorempaa lapsuudenystävää. 

Varoitan: kuunnelma kestää 70 minuuttia ja romanssinkehitys on äärimmäisen hidasta ja olematonta. Vähän niin kuin lähtisi katsomaan animea sillä oletuksella että uppoaa kaikkeen ylitsevuotavan siirapin määrään, mutta sarja onkin yhtä pääparin saamatonta punastelua alusta loppuun eikä edes lopussa olla enempää kuin kavereita. Se on turhauttavaa se. (ﾉ￣д￣)ﾉ

Eiköhän siinä ollut tarpeeksi marmatusta tällä erää. Romanttisen sisällön vähäisestä määrästä huolimatta DocchiKarella on omat hyvät puolensa. Erityisesti minulle jäi mieleen lukutoukan ja kuulijan hahmon luonteva tutustuminen. Asiakas etsii kirjakaupasta kirjaa ja myyjä rajoaa apuaan. Paljastuu, että etsitty kirja on molempien suosikkikirjailijan kirjoittama. Sitä ei ole nyt hyllyssä, mutta tilaamisessa ei mene kauan. Kirjoista riittää juttua maailman tappiin asti, ja pian on ensimmäiset treffit sovittu. Jännittävään kirjakauppaan, tietysti. Treffit huipentuvat siihen, että pariskunta pitää toisiaan kädestä.

Nuorempi poikaystävävaihtoehto oli jotain odottamatonta. Esitiedoissa häntä kuvattiin yandereksi, minkä perusteella odottelin hyytävää taustamusiikkia ja huoneeseen lukitsemista. Yllätys oli suuri kun vastassa olikin vain hieman tavallista vinksahtaneenpi lapsuudenystävä. Tyyppi on mm. säästänyt kaikki ihastuksensa hänelle antamat juomatölkit ja laastarit. Yanderepiirteiksi voinee laskea myös mustasukkaisuuden kuulijan hahmon työkavereita kohtaan ja aivan viattomasti esitetyn ehdotuksen kameran asentamisesta huoneeseen ja gps:n käytöstä ulkona ollessa. Mikään näistä ei kyllä toteudu, vaan idea tyssää kuulijan hahmon kieltäytymiseen. Tyypilliseksi yanderehahmoksi tässä luodataan hahmon ajatuksia liikaa ja hahmolla ei ole ihastuksensa kohteeseen käytännössä minkäänlaista kontrollia. 

Omistautuneisuudesta huolimatta hahmolle tulee yllätyksenä se, että kuulijalla on poikaystävä, josta tämä tosin juuri erosi. Uutinen ei tosin meinaa upota höntin aivoihin, sillä tämä luulee kuulijan hahmon puhuvan currysta.

 

Tämä oli sellaista Hirakawaa jota en ole ennen kuullutkaan. Ja toivottavasti en tule toisten kuulemaankaan. Nasaaliäänellä toteutettu nurina tukee hyvin ärsyttävän hahmon tarvetta omistautua ihastuksensa kohteelle, mutta korvani särkyvät. Niin paljon kuin Hirakawaa ääninäyttelijänä kunnioitankin, hänen valitsemisensa tähän rooliin oli pohjanoteeraus.

Mononoke Mansion Animate Tokuten Free Talk

Päättivät sitten, että julkaistaanpa koko sarjan free talk -osuudet yhdessä. Mikäs siinä, markkinointikikka tämäkin. Minä olisin kyllä arvostanut enemmän kuunnelmien yhteyteen sijoitettuja vapaalöpinöitä. Yunohan osan kuuntelusta oli kulunut niin kauan aikaa, että Okitsun raidan kuuntelu herätti nostalgisia fiiliksiä. Pitänee pistää uusintakierrokselle koko sarja.

Aloitin makuragaeshista vain todetakseni, että Toyonaga Toshiyukin normiääni ei kuulosta Kozoolta sitten yhtään o_o Toyonaga puhuu mistä haluaa, koska "free talk on nimensä mukaisesti free talk". Ensimmäiset seitsemän minuuttiaan hän käyttää puhuakseen Kozoon hahmosta, yookaista ja omasta elämästään. Yksinpuhelu ei ole erityisen hauska, mutta pelkän roolin perusteella ääninäyttelijään tutustuminen tuntuisi vajaalta kun ei pääse kuulemaan tämän omia aatoksia.

Seuraavaksi peruuttelin ykkösraitaan, jossa Okitsu Kazuyuki tilitti fiiliksiään akaname-osasta. Okitsun free talkeja on hauska kuunnella, koska hänellä on aina äänitysstudiossa selvästi hauskaa. Ehdottomasti mielenkiintoisinta oli Okitsun kertomus nuolemis- ja imemisäänistä. Ääniä ei voi tehdä koneella, joten seiyuu tekee ne itse äänityksen yhteydessä. Akanamen roolissa sitä luonnollisesti on paljon, joten Okitsun iho muuttui nauhoituksen aikana sinipunaiseksi. En ihan ymmärtänyt, miten Okitsun paita liittyi asiaan, mutta jos joku vaivautuu joskus kääntämään free talkit, niin kuulen mielelläni totuuden.

Kinoshita Hiroyuki ei varsinaisesti loistanut zashiki warashi -osassa, mutta free talk oli näistä kolmesta mielenkiintoisin. Kinoshita hoitaa lyhyen ja ytimekkään osuutensa rennosti ja tyylikkäästi. Hän kertoo omalle kohdalleen osuneen yliluonnollisen tapauksen Hiromiksi ristimästä naapuristaan. Kinoshitalla on tapana koputella vuoteessa seinää ennen nukahtamaistaan, ja seinän toisella puolella on joku vastaamassa koputuksiin. Asunnosta ei kuitenkaan kuulu muita asumisen ääniä, joten hän kysyi isännöitsijältä, millainen ihminen asunnossa mahtaa elellä. Vastaukseksi tuli, ettei siellä asu ketään ⊙﹏☉
Olen nauttinut ajastani Mononoke Mansionin parissa suuresti, ja tokuten-julkaisu sitoo sarjan hienosti yhdeksi kokonaisuudeksi. Käsikirjoitus toimii, seiyuut toimii ja ne pari sarjalle sävellettyä taustapimputusta ovat mieleenjääviä ja tunnelmaa tukevia. Minulla tulee aina ja ikuisesti olemaan lämpöisiä tunteita tätä sarjaa kohtaan. Otomekuunnelmista minulla on fyysisenä kopiona vain muutama, ja niistä harvoista valituista Mononoke Mansion on ansainnut näkyvän paikan hyllylläni.

Miks tän sarjan piti olla vain kolmiosainen? ;___;

Mononoke Mansion 206-gou Makuragaeshi

Taisin kuunnella osat väärässä järjestyksessä. Luulin, että Zashiki warashi oli toinen, mutta osan viittaukset tähän osoittivat minun olleen väärässä. Spoilereita kuunnelmat eivät kyllä sisällä, mutta olisin saattanut nauttia tästä enemmän, jos olisin jättänyt parhaan viimeiseksi.

Kuulijan hahmo, joka muuten tällä kertaa onkin ihan tavallinen toimistotyöntekijä, muuttaa uuteen asuntoon, jossa uusi kämppis onkin jo innokkaasti esittäytymässä. Ketään tuskin yllättää, että vanha tuttu talonmies kyylää oven takana valmiina ihmettelmään, onko uudella vuokralaisella jokin hätänä. Raasu alkaa varmaan jo epäillä itseään kun kaikki uudet asukkaat valittavat näkymättömistä kuokkavieraista. Kyylä alkaa olla niin symppis että ansaitsisi jo oman kuunnelmansa.

Hämmentelin hetken makuragaeshin nimen kanssa kun se ei ilmene mistään ennakkotiedoista, mutta onneksi se oli pääteltävissä. Mononoke Mansionin myötä olen viettänyt paljon aikaa yokai.comissa, joka osasi valaista asiaa. Tyynynkääntäjänatiaisen nimi on Kozoo.

Kozoo onkin oikein suloinen vekara. Ensimmäisenä iltana hän lahjoittaa kuulijan hahmolle YES/NO -tyynyn, jolla on Kozoon mukaan unta parantava vaikutus. Sopimus kuuluu, että NO-puolen ollessa ylöspäin Kojoo antaa kuulijan hahmon nukkua rauhassa, kun taas YES-puolen näkyessä Kozoo voi tehdä mitä haluaa. Vallaton makuragaeshi tosin kääntää tavallisesti tyynyn aina omatoimisesti YES-puoli ylöspäin, mistä seuraa joka ilta pitkäkestoinen tyynynkääntökilpailu.（＾ｖ＾）Yleensä matsi päättyy Kozoon voittoon, mitä seuraa sitten sarjalle tyypillistä ihmisihon läheisyyden tärkeyden ylistämistä. Kozoo kuitenkin kunnioittaa kuulijan hahmon mielipidettä: kolmisataavuotisesta halivajeesta huolimatta hän halaa vain itse ehdottamansa viiden sekunnin ajan.

Toyonaga Toshiyuki tekee hyvää työtä näytellessään vallatonta yookaita. Kuunnelman jälkeen  yritin kovasti miettiä, missä rooleissa olen häntä aiemmin kuullut, mutta mitään ikonista ei tullut mieleen. Tämän jälkeen pitänee kiinnittää enemmän huomiota hänen töihinsä.

Kuulijan hahmo ei mielenkiintoisuudessa aivan yllä zashiki warashi -osan tasolle. Yöllä äänekkäästi musiikkia kuuntelevien naapureiden takia ökkimönkiäistaloon muuttanut toimistotyöntekijä joutuu sietämään työpaikalla ilkeitä senpaita. Olisin odottanut, että uuden alun myötä muutoksen tuulet puhaltaisivat ja kuulijan hahmo tekisi asialle jotain, mutta ei. Välttääkseen töiden vaihtoehtona olevan vanhempien luokse palaamisen hän tekee hammasta purren töitä masentavassa työyhteisössä.

Romanssi noudattelee sarjalle tyypillistä kaavaa, mutta jotenkin siitä puuttuu fiilis. Kyllähän Kozoo pusuttelee kuulijan hahmoa jo silloin, kun he ovat pelkästään kavereita, mutta rakastavaisiksi siirtyminen oli jäykkää: "Riideltiin eilen ja se karkas kotoa. Mulle tuli ikävä ja tajusin et tykkään siitä. Kun se tuli takas, me sovittiin riitamme ja seuraavana päivänä se kerto lyhentäneensä elinikäänsä ihmisikää vastaavaksi ja että haluu olla mun kaa yhdessä ikuisesti." Että MITÄ? Siis, törmäähän tähän otomeviihteessä aika usein, mutta kävikö Kozoon mielessäkään mahdollinen katumapäälle tuleminen?

Makuragaeshi-osa sai minut miettimään omaa suhtautumistani kuunnelmahahmojen dokidokia herättäviin piirteisiin. Kozoo on shotahahmoksi harvinaisen kiva, mutta jos joku kysyisi minulta, miksen tykkää siitä, ensimmäinen möläyttämäni asia sen kummempia miettimättä olisi varmasti se, ettei se osaa kokata. Kozoo kyllä yrittää kokata, mutta se ei ihan riitä. Olen kaiketi oppinut kotoa sen ajatusmallin että keittiö on miesten valtakunta ja isäni osaa tehdä hyvää ruokaa. Tässähän piilee logiikan siemen: Isi osaa kokata, isi on paras = parhaat miehet osaa kokata. Minä nimittäin en. Keittiö on tutkimuslaboratorio eikä mikään ravinnonvalmistuspaikka!

Mafia Blood 4

Kuuntelin joskus kesällä ensimmäisen osan, mutta muistikuvani kuunnelmasta ovat hatarat. Tiedän kyllä tasan tarkkaan, että kuuntelin sen pitkällä aurinkoisella kävelylenkillä ja muistan jopa tarkan kävelyreittini ja mitä minulla oli silloin päälläni, mutta kuunnelman tapahtumista en muista muuta kuin mitä julkaisijan ennakkotiedot kertovat.

Nelososaan en olisi vaivautunut koskemaan, jollei ääninäyttelijä sattuisi olemaan tulokasseiyuista se minua kiinnostavin. Hanae Natsukin ällösöpön naaman tukittua tumlr-syötteeni minun oli pakko etsiä jotain kuunneltavaa häneltä.

Ensin olin jo valmis raastamaan hiuksiani kun vastassa on miljoonatta kertaa joku shotaroolia vetävä hentoääninen seiyuu. Onnekseni päätin olla reipas ja kuunnella pidemmälle, sillä shotasävy rajoittuu vain alun peiterooliin. Siinä vaiheessa kun kuulija kidnapataan, Hanae pääsee käyttämään matalampia sävyjä. Muutoksen myötä hänen roolihahmonsa tuntuu heti ehyemmältä: shota, joka inhoaa sitä, että häntä pidetään shotana.

Vaikka tarkoitukseni oli kuunnella tämä urheasti läpi, päiväuniaika puski päälle. Kesäiset muistot sarjan pitkäveteisyydestä olivat liikaa, joten päätin olla palaamatta tämän pariin enää. Tutustun uusiin ääniin mieluummin jonkun muun kuunnelman yhteydessä.

Fudanshi-kun no Honey Days

En liiemmälti kuuntele BLCD:itä, mutta nyt sattui tämmöinen tapaus. Fudanshi-kun no honey daysissä huomioni kiinnitti Hanae Natsuki, seiyuumaailman märkäkorvavauvanaamatulokas, jolle tämä oli ensimmäinen BL-rooli. Lisäksi ajatukseni pyörivät kuunnelmalevyjä täynnä olevassa postipaketissa, jonka pitäisi saapua lähipostiini aivan näillä hetkillä!
ヽ(*≧ω≦)ﾉ Yksi tilaamistani kuunnelmista kertoo fudanshipoikaystävästä (DocchiKaren 2. osa), joten nimi oli siinäkin mielessä johdatteleva.

Otin tämän kuunneltavaksi koulumatkalle vain todetakseni, että kaukana ovat ne teiniajat, jolloin ajatus BLCD:n kuuntelusta bussissa tai metrossa oli mahdoton ajatus. Nykyään osaan istua julkisessa kulkuvälineessä ichaichakohtausta kuunnellessa kivikasvoisena kuin pro ainakin. Vaikka nuorempana tuli kuunneltua BL-kuunelma jos toinenkin, keskityn nykyään vain otomekuunnelmiin. Olen etääntynyt tällaisesta enemmän kuin luulinkaan, sillä fiilikseni vuosien tauon jälkeen oli aika lailla että mitä helvettiä. ಠ_ರೃ 

Otomelaatuun turtuneena haluan todeta, että käsikirjoitus tässä teoksessa oli tehty selvästi kengännauhabudjetillla. Neljä hahmoa pomppimassa tilanteesta toiseen viittasi vahvasti siihen, ettei lähteenä toiminutta mangaa ole muokattu pelkästään kuunnelmana ymmärrettäväksi. Alkuperäisteoksen mainokseksi tarkoitettu kuunnelma löytyy varmaan jo jonkun fujoshin toimesta mangaan yhdistettynä videona jostain päin internettiä.

Kiitos vaan tästä nostalgisesta eksotiikasta, mutta taidan pitäytyä jatkossakin otomepuolella.

Mononoke Mansion 508-gou Zashiki Warashi

Mononoke Mansion -sarjan toinen osa. Tuntui, kuin olisi kotiin tullut. Suzushiro -nimiseen zashiki warashiin keskittyvä toinen osa pyörittelee pitkälti samoja teemoja kuin ensimmäinen, mikä on tässä tapauksessa kaikkea muuta kuin huono asia. Yunohan osan perusteella minulla oli odotuksen korkealla tämän kanssa, jotka kuunnelma ylitti kirkkaasti.

Lähtötilanne on tuttu: kuulija muuttaa asuntoon, jossa asuukin jo ennestään yliluonnollinen ökkimönkiäinen. Repasta neitiä ei helposti huijata, mutta kun vähäisimmästäkin kiljunnasta oven takana ihmettelevä (eikö sillä oikeasti ole muuta elämää?) talonmies ei näe asunnossa muita ihmisiä, on hänenkin pakko uskoa Suzushiron olevan jotain muuta kuin satunnainen talonvaltaaja. Viihdyttävänä viitauksena edelliseen osaan talkkari jupisee siitä, miten kaikki uudet vuokralaiset valittavat samasta asiasta ( ･᷄ㅂ･᷅ )

Kuten edellisessäkin osassa, haluan tämänkin kohdalla nostaa esille kuulijan hahmolle käsikirjoitetun persoonallisuuden. Tällä kertaa on päästy edellistäkin pidemmälle, ja otomekuunnelmissa usein tyhjäksi tauluksi jätetty kuulijan hahmo elää ja hengittää kuten Suzushiron hahmokin. Yllätyin siitä, miten hahmonkehitykseen on tässä haluttu panostaa. Yhdessä asumisen myötä kyyninen ihminen ja zashiki warashi oppivat uutta itsestään ja toisitaan. Erottuaan poikaystävästään neiti on katkeroitunut maailmalle ja lakannut luottamasta ihmisiin. 

Eipä sillä, että Suzushirokaan olisi tylsä hahmo. Charm pointiksi valittu lapasestä lähtevä lapsekas puhetapa hänen innostuessaan on ideana loistava, mutta Suzushiroa ääninäytellyttä Kinoshita Hiroyukia ei voi kehua toteutuksesta, joka kuulostaa äärimmäisen päälleliimatulta. Kinoshitalla on kehittämisen varaa myöskin liikuttuneelma kuulostamisessa ja tekoitkussa, suuteluäänistä puhumattakaan. 

Hahmo sen sijaan on ihana: Suzuhiro osaa laittaa ruokaa ja pitää kuulijalle seuraa joka ilta ennen tämän nukahtamista. Kotikummitus hallitsee hyvin häneltä eri tilanteissa vaadittavat roolit: hän on tarvittaessa kodista huolehtiva zashiki warashi, päätä paijaava isähahmo ja herrasmiehen lailla neidon tunteisiin vastaava pitkäpinnainen supermies. Jos Suzushiro ei kuulu parhaimpien kuunnelmapoikaystävien listoille, niin ei sitten minnekään.

Tarinan käännekohta on kävelyretki puitossa, jossa kuulija tapaa sattumalta ex-poikaystävänsä. Hänen ensimmäinen reaktionsa on lähteä karkuun, ja kotona käydään pikainen strategiapalaveri juoksusta hengästyneen Suzushiron kanssa. Suzushiro on nähnyt, mikä voikutus rikkonaisella parisuhteella on ollut kuulijaan, mutta epäitsekkäästi rohkaisee tätä selvittämään tilanteen exän kanssa. 

Kuten jo sanoin, kuunnelma sisältää paljon sarjaan kiinteästi liittyviä termejä. Vuonna nakki elänyt Kagetora, joka aikoinaan sai talon yookait arvostamaan ihmisten lämpöisiä yastävyyden siteitä, on edelleen puheissa mukana. Yunohan osaa kuunnellessani ajattelin, että ihmisihon läheisyyden arvostaminen on vain akanamelle ominainen piirre, mutta Suzushiro arvostaa sitä ihan yhtä paljon. Samoja piirteitä löytyy myös kuulijan hahmojen työstä: ensimmäisessä osassa meillä oli verkkosivujen suunnittelija, tällä kertaa taas ohjemoija. Kuten Yunoha, Suzushirokaan ei ei ymmärrä tekniikan päälle, mutta eipä vaivaudu asiasta kysymäänkään. Paijaa vain tavalliseen tapaansa kuulijan päätä ja kehuu tätä ahkeraksi.

Joshuseki Kareshi 6

Kuunnelmasarja, joka on nimetty pelkääjän paikalla istuvan poikaystävän mukaan. Yllätyin siitä, että joku on keksinyt pistää Shimonon elokuvatähden rooliin. En kyllä pistä pahakseni.

Kuunnelma oli harvainaisen yllätyksetöntä perushöttöä. Ichaicha ja muu söpöily pidetään minimissä mutta kaikesta kuultaa läpi, että tämä pariskunta on ollut yhdessä jo jonkin aikaa.

Nimen perusteella olisin odottanut, että autoilu olisi ollut kuunnelmassa käsillä lähemmin kuin keinona päästä pisteestä A pisteeseen B. Sen sijaan kuunnelma päätyi siihen perinteiseen "näin seurustelet salaa idolin kanssa" teeman pyörittelyyn. Idolin kanssa seurustelu on teema, johon olen otomekuunnelmissa törmännyt useaan otteeseen ja paremmin toteutettuna, päällimmäisenä mielestä nostettakoon vaikka Twinkle Blossom -sarja.

Lempirepliikkini oli kyllä ehdottomasti se kohta, jossa Shuu kysyy kuulijalta, onko hän lihonut. Olin tosi pettynyt kun lopun nostoon valikoiduissa repliikeissä ei ollut sitä.

Mutta Shimonoa oli silti ihana kuulla, vaihteeksi myös muidenkin kuin niiden iänikuisten ujostelevien teinipoikaroolien parissa. Ei sillä että minua haittaisi kuulla Shimonoa sen tavallisissakaan rooleissa. Yhtään en ole Shimono-fanityttö, en.

Samishinbo

Poikkeuksellisesti julkaisen mietteeni tästä kuunnelmasta raakatekstinä, jonka olen kirjoittanut kuunnellessani sitä läpi. Tavallisesti muokkaan tekstiäni luettavammaksi melko raa'allakin kädellä, mutta tässä tapauksessa raakile kuvaa fiiliksiäni paremmin. Minulla ei ole mitään muistikuvaa tämän kuunnelman hankkimisesta, joten sen olemassaolo koneellani tuli yllätyksenä. Kuunnelma siis kertoo kuulijan serkusta, joka on tullut maaseudulta etsimään asuntoa kaupungista ja asuu väliäikaisesti kuulijan luona.

Kuka on tämä maalaistollo ja miksi hän budjaa kämpässäni?

Onko ruuhkajuna muka ongelma?

Toivottavasti se löytää oman kämpän pian.

Ja mitä deittipelimusaa ne on valinnut taustalle?

Turpa kii, mä haluun kattoo leffaa rauhassa.

Sillä on asiaa kun kuulija haluaa nukkua. Mikä bitch.

Kuulija haluu nukkua ja sä haluut syödä yhdessä karkkia? Unentarvetta pitää kunnioittaa!

Hammaspesulle heti karkinsyönnin jälkeen? Ootko sä ihan dille?
Koska tää oikein loppuu?

Käsittääkseni tämä kuunnelma on tehty yksinäisiä hetkiä varten, mutta en usko että kukaan kaipaa tällaista idioottia seurakseen edes silloin. Yoshino Hiroyuki ei kuulu suosikkeihini, joten pystyn tarkastelemaan hänen töitään muutenkin kuin vaaleanpunaisten linssien läpi. Seiyuu vetää äänekkään ja ärsyttävän roolinsa aika pitkälle, mutta enemmän näen ongelmaa käsikirjoituksessa.

Otona Renai 1

Jostain syystä minulta on mennyt kaikki Otona Renaihin liittyvä ennakkohypetys ohi, joten tämä  ilmestyi kuuntelulistalleni täysin puskista. Ennakkoesittelyt jätin tuttuun tapaan lukematta, mutta kuunnelma kertoi kyllä itse itsestään kaiken tarpeellisen.

En yleensä kiinnitä huomiota kuunnelmien kansikuvituksiin, mutta tuntuu että tuo sama kuvittaja on viime aikoina ollut osallisena todella monen kuunnelman julkaisussa. Ja nimenomaan ikärajallisten kohdalla.

Ilmeisesti kuvittajan brändäys jatkuu, sillä Otona Renai jatkaa ikärajallista linjaa. Tarina alkaa työkavereiden yhden illan jutusta ja jatkuu avoimena suhteena koska kumpikaan ei osaa olla rehellinen itselleen. Paitsi viimeisen pitkän raidan aikana, koska näissähän kuuluu olla onnellinen loppu.

En tarkoituksellisesti hakeudu Morikawa Toshiyukin ääninäyttelemien kuunnelmien pariin, mutta niillä on tapana kävellä minua vastaan aina tasaisin väliajoin. En oikein osaa selittää sitä, mutta Morikawan näyttelyssä on aina semmoinen ahkera työnteon fiilis. Tämän rutinoitumisen myötä tiedän ainakin, mitä odottaa kun äänessä on Morikawa. Ehkä minun pitää hakea yllätykseni jostain muualta.

Kare Pillow 3

Kun nyt aikoinaan tuli aloitettua Kare Pillow -sarja uusimmasta päästä, niin jatketaanpa peruuttamista. 

Tajusin, etten ole missään vaiheessa puhunut sarjasta sen koko nimellä. Kare Pillow nimittäin kuuluu siihen luokkaan kuunnelmia, joiden nimet ovat niin pitkiä ettei niitä meinaa muistaa ulkoa. Kolmososan koko nimi on Kare Pillow – Daisuki na Kare to H-Shite Ude-Makura de Pillow Talk Sarechau Series Volume 3 – Toshishita Kareshi to Ouchi Date de *Love* Hen. Ymmärrän hyvin, että lyhennelmä on tunnetumpi.

Kolmososa kertoo kuulijan ja tämän yliopistoaikaisen kouhain, Yuusuken parisuhteesta. Suhde on kestänyt jo pidemmän aikaa, mutta Yuusuke puhuu edelleen äärimmäisen kohteliaasti.

Ikärajalliseksi kuunnelmaksi Kare Pillow 3. on poikkeuksellinen, sillä eniten minua sykähdyttävä osa on jossain muualla kuin makuuhuoneen puolella. Toki arvostan hyvin käsikirjoitettuja ja ääninäyteltyjä seksikohtauksia, mutta kaikki kuunnelmat eivät ala sillä, että kuulija tulee kotiin ja ruoka on valmiina ja lempijuoma jääkaapissa.

Yasumoto Hiroki ei kuulu suosikkiääninäyttelijöihini, mutta mitä häneltä olen kuullut, niin Yuusuken rooli oli virkistävää vaihtelua. Liiallisesta kohteliaisuudesta pyristely ja ujosti lausutut repliikit sopivat hyvin hahmolle. Bonusraidan unisia tuhinoita kuunnellessani mietin, että onneksi annoin tälle kuunnelmalle mahdollisuuden.

Shukan Soine 1

Pistetäänpä hieman lisää Shukan Soinea tulemaan. Ykkösosa ei ole ensimmäinen otomekuunnelmani, mutta silti vähintään yhtä tärkeä kuin kolmonen.

Kuuntelen tätä usein silloin, kun kun elämässä painaa päälle useita projekteja ja ne kaikki pitäisi saada pian valmiiksi. Kun maailma näyttää keskisormea, oten esille tämän kuunnelman, rutistan tyynyä oikein kunnolla ja keskityn kuuntelemaan Hirakawan ääntä. Tähän kuunnelmaan nukahtaessani luotan siihen, että huomisesta tulee parempi päivä ja saan kaiken ajoissa valmiiksi.

Iltasatu kertoo auringonpimennyksestä. Kuun ja auringon rakkaustarina ei ole Shukan Soine -iltasaduista suosikkini, mutta sopii hyvin kuunnelmaan. Tuntuu luontevalta kun kirjailijan töitä tekevä Kakeru muistelee lapsena kuulemaansa satua. Iltsatuun tosin päästään vasta kuunnelman loppupuolella. Nukahdan aina kesken, joten ehkä siksi se ei ole jäänyt mieleen. 

Lopun free talk -osio on myös puhdasta kultaa. Hirakawa on aivan fiiliksissä, kun pääsee kerrankin kuulemaan dummy headilla toteutetun äänityksen suorana kuulokeiden kautta.

En ole vielä törmännyt kuunnelmaan, jota välittyisi läsnäolo yhtä hyvin kuin tästä. Käsikirjoituksessa ei ole moittimista, mutta Hirakawa osaa tehdä kuunnelmasta erityisen. 

Shukan Soine 3

Koska halille ei ole parasta ennen -päivämäärää.

Shukan Soinen kohdalla en voi välttyä nostalgiahuuruilta, sillä kyseessä on ensimmäinen otomekuunnelmasarja, jonka olen ottanut kuunteluun tietoisesti otomekuunnelmana. Shukan Soinesta aloittaminen oli helppoa. Ainakin minulla kynnys vieraskielisen kuunnelman kuunteluun oli pitkään korkea, mutta Shukan Soinen tapauksessa käytettävä kieli on helposti ymmärrettävää ja fanikäännöksiäkin löytyy netin syövereistä niitä tarvitseville. Parasta tässä on se, että kaikkea ei edes tarvitse ymmärtää. Sarjan tehtävä on tarjota jotain kuunneltavaa ennen nukkumaanmenoa, ja siinä mielessä tunnelma menee ymmärtämisen edelle. Kolmososa on edelleen yksi suosikkikuunnelmistani ja palaan kuuntelemaan sitä aina uudestaan ja uudestaan.

Shukan Soinen kolmas osa alkaa siitä, kun kuulija herää painajaiseen Tomoyan lukiessa vieressä kirjaa. Kuulijan hahmo on jopa otomekuunnelmatasolla kirjoitettu poikkeuksellisen ujoksi ja introvertiksi, mutta Tomoya saa kaiken tarpeellisen selville kevyellä kiusaamisella. Muutenkin tuntuu että tämän hahmon suurin huvi seurata tyttöystävänsä reaktioita.

Shukan Soineen kuuluu myös iltasatu. Kolmososan satu kertoo kissasta ja merestä, mikä on ehkä suosikkini kaikista Shukan Soinen iltasaduista. Satu luetaan niin varhaisessa vaiheessa kuunnelmaa, että sen ehtii kuunnella ennen nukahtamista ja muistaa vielä aamullakin. Tarina on hyvin suloinen ja voisin itsekin kertoa sen jollekulle iltasaduksi.

Kuunnelman lopussa on Tachibanan free talk -raita. Puhe on tosin vapaata vain annettujen aiheiden puitteissa. Viihdyttävintä kuultavaa on se, kun Tachibanaa pyydetään kertomaan kokemuksia dummy head -mikrofonin käytöstä ja mahdollisesta suosikkipaikasta siinä. Riemu dummy headista säilyy koko free talkin ja seiyuu pomppiikin pitkin äänityshuonetta miten haluaa.

Futari no Himitsu 9 ~Yanderu Kare~

Onko yandere jotain syötävää?

Futari no Himitsu on toinen ikärajallisista suosikkisarjoistani. Ilmeisesti sarja myy, mitä en ihmettele. Useita seksikohtauksia sisältäväksi sarjan osat ovat kaikki harvinaisen hyvin kirjotettuja. 

Tähän asti sarjassa on tavattu poikaystäviä laidasta laitaan, mutta uuden osan yandereteema eroaa aiemmista. Aiemmat ovat keskittyneet hahmon persoonaan tai tai tiettyyn piirteeseen, mikä on toiminut oikein hyvin ja ne saa tuotua esille lyhyessäkin kuunnelmassa. Siispä mietin jo ennen kuuntelua, että miten yanderen vaatima hidas kypsymisaika on mahdollista toteuttaa tämän sarjan piirteissä. 

Irtonainenhan siitä tuli. Yanderekuunnelmaksi tämä oli oikein hyvä ja noudatti tuttuja piirteitä, kuten äänensävyn hienovaraisia muutoksia ja tunnelmallisia taustamusia.

Ääninäyttely taas... en tarkistanut ääninäyttelijää etukäteen. Olisi pitänyt, sillä tämä oli henkilökohtainen shokki. Tunnistin Takeuchi Kenin melko nopeasti, mutta koko kuunnelman ajan toivoin olevani väärässä. En oikeastaan ole ajatellut koko asiaa, mutta oon tottunu kuulemaan sitä vaan niissä sen söppänöissä rooleissa. Itse asiassa Takeuchi on ainut seiyuu, jonka tuunistamisessa keskeisin piirreon hänen tapansa jaksottaa puheensa.