Tobosha 5

Nyt tuli tämän sarjan kansa ensimmäinen kunnon tenkkapoo. Okei, kaikki ongelmat johtuvat minusta, mutta silti.

Rikoin tämän kuunnelman kanssa nukahtamisennätykseni. Olen nyt yrittänyt kuunnella tätä seitsemänä iltana. Joka kerta olen nukahtanut kesken ja havahtunut huutoihin bad endin lopussa kuulemaan kuinka draamaa taas revitään kuulijan hahmon kuolemasta. Tavallisesti kelaan kuunnelmaa aina jonkin verran taaksepäin ja yritän uusiksi - tuloksena se, että nukahdan lopullisesti. Olen yrittänyt kuunnella tätä kolmesti lenkillä, mutta ajatukseni alkavat aina kummasti harhailla.

Oli siis pakko ottaa äärimmäiset käyttöön, sillä en kaiken yrityksen jälkeen suostu skippaamaan tätä. Istuin tietokoneen ääreen ja otin käännöksen esille, mikä on minulle se kaikkein epämukavin tapa kuunnelmien kuunteluun. En yhtään tykkää epämukavalla tuolilla istumisesta jotain kuunnellessani. Joka tapauksessa se auttoi ja pysyin hereillä. Kaiken tämän jälkeen en vieläkään väittäisi kuunnelmaa tylsäksi tai huonoksi, mutta ei se kyllä Toboshan parhaimmistoa ole.

Tällä kertaa Joka Toboshan Mysteerijäbä ei olekaan mysteerijäbä! Atsushi on herrasmies joka esittelee itsensä heti kättelyssä. Atsushi pyytää kuulijan hahmoa esittämään puhelimessa tyttöystäväänsä ja on erittäin helpottunut kun hiljaiselta seudulta löytyy edes joku jolta pyytää palvelusta. Kuulijan hahmo on monien kommelluksien kautta päätynyt viettämään lomaansa yksin, ja kun tällä ei muutakaan tekemistä ole, hän päätyy viettämään aikaa Atsushin kanssa. Pian päästäänkin sitten pakoilemaan paparazzeja ja managareita, sillä kannesta ei ole kovin vaikea päätellä Atsushin pimeää idolisalaisuutta.

Hyvä loppu oli lattea ja huono loppu verinen. Miten minusta tuntuu että olen paljon kriittisempi jos ääninäyttelijä ei ole suosikkini? Sakurai Takahiro on nautittavaa seurattavaa live eventeissä mutta ei ole onnistunut tekemään läpimurtoa bias-listalleni.

Shukan Soine 14

Aiemmin on tullut kuunneltua läpi kaikki Shukan soinet paitsi tämä viimeisin, ja halusin päästä jakamaan tämän tuoreuden fiiliksen välittömästi!

14. osassa ääninäyttelee Morikubo Shotaro, joka ei yllä miesseiyuiden kärkikymppiini mutta ei kyllä ole sieltä kaukanakaan. Hänen roolihahmonsa on iltakoulun opettaja, joka tulee kotiin aina myöhään. Yritetään siitä jotain parisuhdedraamaa repiä, mutta kuulijan hahmolla tuntuu olevan lehmän hermot.

Iltasadusta pidin kovin! Se kertoi yksinäisestä prinsessasta ja kuurosta pojasta. Siihen oli helppo nukahtaa 〜(￣▽￣〜)

Kaikken eniten tässä kuunnelmassa pidin kuitenkin aamuraidasta. Morikubo osaa toivottaa hyvät huomenet äärimmäisen hurmaavasti.

Futari no Himitsu 8 ~chi no tsunagaranai ototo~

En liiemmälti ole törmännyt kuunnelmissani Nakazawa Masatomoon, mutta tämän kuunneltuani joudun myöntämään, että häntä ei turhaan Facebookin drama cd -yhteisössä äänestetty kolmen parhaan k-18 ääninäyttelijän joukkoon. (Juu, viittaan samaan äänestykseen kuin Hirarinin ja Okitsun kohdalla. Valitettavasti ryhmä on suljettu, joten en voi laittaa linkkiä äänestykseen.) ;___;

Kuulijan hahmon isä menee uusiin naimisiin ja avioliiton myötä tämä saa uuden pikkuveljen. Kuunnelma kertoo sisarusten suhteen syvenemisestä vanhempien häämatkan aikana. Daiki-veli myöntää avoimesti pitävänsä siskostaan, mutta tämä näkee Daikin pelkkänä pikkuveljenä.

Tykkäsin kovasti siitä miten suhteen kehittymiselle oli selkeä viikon aikaraja. K-18 leimastaan huolimatta iso osa kuunnelmasta keskittyy pohtimaan yhteiskunnan asettamian normeja sisarusten välisestä suhteesta sa siitä miten syvälle ne ovat kuunnelman hahmoihinkin uponneet.

Daikin hahmo on rakennettu sellaiseksi että sille on helppo jutella. Kuunnelman alkupuolella suhteen rakentaminen painottuu paljon sille, ettei Daiki yritä tuputtaa tunteitaan siskolleen vaan tyytyy tukemaan tätä arkisissa tilanteissa, kuten ystävän kanssa riitelyn jälkeen. Erityisesti minulle jäi tästä mieleen Daikin hahmon viehtymys söpöihin rintaliivehin.

Nakazawa Masatomo osaa Hirakawan tapaan hengittää luontevasti. Lisäksi kiinnitin huomiota suuteluääniin, joita hän on harjoitellut selvästi paljon. Free talk -osiossa Nakazawa selittää myös sitä miten harjoiteli käsikirjoituksen kanssa. Koska käsikirjoituksessa ei ollut lainkaan kuulijan hahmon reagointia, Nakawaza merkkasi ne sinne itse punaisella kynällä.

Kare Pillow 6

Jes! Lisää Kare pillowia! Ja mikä parasta, Maeno Tomoakilla! Yrittäänkö Velvet voice änkeä kaikki suosikkiseiyuuni tähän sarjaan? Muutama puuttu vielä *vink vink, saisko Shimonon? Tai Morikawan?* (*･▽･*) Ainakin seuravassa osassa päästään kuuntelemaan jompaa kumpaa Nojimaa, en tosin muista kumpaa.

Hei, mähän oon julkaisutahdissa tän sarjan kanssa! Yleensä mun kuunnelmapäiväkirjamerkinnät laahaa miljoona vuotta julkaisujen jäljessä...

Kuulijan hahmo on tällä kertaa laiska lusmu, joka aivan toivoton kotitöiden tekemisessä. (Samaistumispisteet heti maksimissa) (~￣▽￣)~ Hänen poikaystävänsä on puolivahingossa haukkunut tätä lihavaksi kolmisen kuukautta sitten, minkä johdosta pariskunta on elänyt selibaatissa koko laihdutusajan. Eikä poikaystävä ole edes älynnyt että laihdutusinto johtuu hänen möläytyksestään, on vain tyytynyt tukemaan laihdutusoperaatiota.

Makuuhuoneraita oli ennätyksellistä slow foodia. Samaa kokeiltiin jo vitososassa mutta tällä kertaa homma viedään astetta pidemmälle. Kiire ei ole mihinkään. Saamarin kilpikonnat, eikö tämän pitänyt olla korvapornoa?

Kyllä se on, ja vieläpä oikein hyvää sellaista kun tahtiin tottuu. Kare pillowissa on joka osassa ollut käsivarsityynykohtaus, josta koko sarja on saanut nimensä. Kuudennessa osassa sarja tiedostaa jo perinteensä ja uskaltaa lähteä säveltämään niiden puitteissa. Rento löhöhetki katkeaa kun kuulijan hahmo tajuaa jättäneensä pyykit koneeseen. (*ﾟﾛﾟ) Niitä lähdetään sitten yhdessä ripustamaan, mikä oli ihan megasuloista.

Maeno kuuluu miesseiyuitten top10 -listalleni, ja sillä listallahan ei turhaan maleskella. Tavallisesti olen tottunut kuulemaan Maenoa rooleissa, joissa hän pääsee puhumaan hyvin matalalta. Kare pillowissa päästään vaihteeksi kuulemaan kevyempiä sävyjä. Kohtaus, jossa pariskunta selailee yhdessä kalakirjaa on puhdasta kultaa. （人´∀`*）

Kare Pillow 2

Kuuntelin Kare pillowin kakkososan kerran. En tykännyt. Ykkös- ja nelososa ikärajallisten kuunnelmien huipputulkitsijoilla olivat asettaneet silloin riman erittäin korkealle, ja eihän joku Taniyama pääse lähellekään näiden tasoa.

Kului aikaa. Perustin blogin ja aloin kirjata ajatuksiani kuunnelmapäiväkirjaan. Listasin ajatuksiani Kare pillowista sitä mukaa kun uusia osia ilmestyi. Puuttuva numero jäi kuitenkin kaihertamaan ja totesin että ei hemmetti, pakko ottaa se uudestaan kuunteluun että saadaan kaikki kerättyä.

Niinpä minä kuuntelin. Ja yllätyin. Kakkososa ei edellekään pääse lähellekään sarjansa parhaita osia, mutta itsenäisenä teoksena se toimii erittäin hyvin. 

Mua muuten häiritsee toi kansikuvan sänkyyn vuotava vesipullo aivan tuhottomasti.

Se, mikä mielestäni erottaa tämän muista sarjan kuunnelmista on ns. huono päivä -teema. Pariskunta on käynyt pitkästä aikaa leffassa ja on suuntaamassa kotiin. Niitä näitä lööpäillessään he päätyvät sivukadulle täynnä hotelleja, ja päättävät hetken mielijohteesta varata huoneen. Sitten menee riitelyksi. Toiveet eivät kohtaa sitten alkuunkaan, mutta puhumalla asioista selvitään ja kuunnelma jatkuu. Seksikohtauksen jälkeen jatketaan parisuhdeongelmien ratkomista.

Pariskunnalle tulee lopussa kiire, koska kakkukauppa menee kiinni yhdeksältä. Se oli minusta hyvin suloinen yksityiskohta.

After love -tokuten sijoittuu seuraavaan päivään. Eteisseksikohtaus ei säväyttänyt, mutta tokutenin loppuosa jatkaa yllättäen poikaystävätyynyteemaa enenmm'n kuin varsinainen kuunnelma. Panin tosin merkille, ettei Taniayama oikein osaa imitoida nukkuvan ihmisen hengitystä.

Ja se viimeinen mikälie spesiaaliraita, joka ei sisällä ikärajallista materiaalia. Ensin herätään saatanallisesti piipittävään herätyskelloon, sitten kieriskellään liian kapeassa sängyssä nousemista vältellen.

Jos se ei olisi ollut Kare pillow, olisin voinut tarttua siihen alusta alkaen ilman ennakkoluuloja. Se ei nimittäin ollut huono.

Twinkle Blossom 3

Trilogian viimeistely kesti odotettua pidempään, mutta nyt on sekin tehty. Twinkle blossom on toinen kuunnelmasarja, jonka olen käsitellyt blogissani kokonaisuudessaan. 
୧| ” •̀ ل͜ •́ ” |୨

Päätösosa keskittyy idolitrion vanhimpaan jäseneen, Kogoroon. Kuulijan hahmo on tällä kertaa aloitteleva näyttelijätär, joka toimii Kogoron vastanäyttelijänä jossain hömppäelokuvassa. Romanttiset kohtaukset tuottavat kuitenkin ongelmia, joten muuten kylmä, mutta intohimoisesti näyttelijän työhönsä suhtautuva Kogoro tarjoutuu auttamaan harjoittelussa. Treenaus tapahtuu luonnollisesti Kogoron asunnolla, joten ennen pitkää media saa napattua kuvan kuulijan hahmosta poistumassa Kogoron asunnolta.

Kaksikon pomot ja managerit tekevät kovasti töitä vaimentaakseen median, jonka jälkeen Kogoro ehdottaa että mitäs jos tehtäisiinkin seurusteluhuhuista totta. Se siitä sitten. Ikärajan syynä olevat kohtaukset eivät ole järin mieleenpainuvia- Sen sijaan yllätyin siinä vaiheessa kun medialle suhteesta vihjannut heniklö saatiin selville. Ironista kyllä hän on tilanteen muututtua kärsinyt teostaan kaikkein eniten.

Niin ja ne bonusraidat oli kyllä koko trilogian mitäänsanomattomimmat. Annetaan niiden vain olla.

Olen onnistunut jotenkin välttämään kaikki Maeda Takeshin rooleja sisältävät teokset. Yhden roolin perusteella minun on hankala verrata hänen ääninäyttelijänkykyjään mihinkään, mutta tunteiden välittyminen jäi aika vähänlaiseksi.

Kiinnostukseni trilogiaa kohtaan laski loppua kohden kuin lehmän häntä, mutta kertakuunteluna tämä oli ihan toimiva. Olen tässä jo katsellut, että mitäs sitä lähtisi seuraavaksi Milky chainilta kuuntelemaan. Kimono danshia tuli vissiin joskus kuunneltua osa tai pari, siitä voisi jatkaa.

Akogare no Situation: Aisaretai

Minulla on hyvin nostalgisia muistoja tätä sarjaa kohtaan niiltä ajoilta kun kuuntelin paljon kuunnelmia ulkoillessani. Kuuntelu jäi silloin pariin osaan, mutta tällä viikolla törmäsin tähän taas. Ja korvani kapasivatkin juuri Namikawaa, joten ei kun kuunnelma rullamaan.

Nimi kertoo oikeastaan kaiken tarpeellisen: sarjan tarjoaa tilanteista, joissa kuulija haluaisi olla. Tietääkseni sarjassa on kohdeksan osaa, joiden tilanteet vaihtevat. Namikawan osa kertoo rakastetuksi tulemisesta.

Kuunnelma kertoo pariskunnasta, joka viettää leffailtaa kotona. Televisiosta nauhoitettu elokuva kuitenkin katkeaa juuri ennen kliimaksia. (mullakin on käynyt noin, hirveet samaistumisfiilikset heti kuunnelman alussa) Kaksikko lähtee videovuokraamoon voidakseen katsoa leffan loppuun asti. Kotona nyyhitään leffan liikuttavalle lopulle ja ja pohditaan naimisiin menoa. Kuunnelman nimeen nähden kosinta on varsin antiklimaattinen: ensin todetaan että halutaan olla aina yhdessä ja sitten googlataan että mitä kaikkea naimisiinmeno vaatii. 

Yllätyksekseni kuunnelma ei ollut ylitsevuotavaa fuwafuwaa ja dokidokia. Kuulijan hahmo hahmo osaa olla itsekäs ja rasittava. Kaikesta huolimatta Namikan ääninäyttelemä Kou haluaa parisuhteen toimivan. Videovuokraamossa kaksikko harkitsee myös muiden videoiden vuokraamista, ja Kou on valmis kompromissiin kaikessa, missä heidän mielipiteensä eroavat. Sääliksi kävi kun Kou törmäsi johonkin suosikkisarjaansa muttei vuokraa sitä, koska kuulijan hahmo ei innostu ajatuksesta. ಥ_ಥ

Aisaretai kiskoi aivoistani valtavan määrän muistoja liittyen sarjan muihin osiin. Ihan pakko päästä kuuntelemaan taas Miyano Mamorun ääninäyttelemä Dakishimetai!

Shukan Soine 5

Viime aikoina korviini on pinttynyt Yoshino Hiroyukin Arakitaääni, enkä päässyt ajatuksesta täysin eroon nyt kuunnellessani tätä pitkästä aikaa. Mielleyhtymän vuoksi en nukahtanut kuunnelman aikana, mutta pakko myöntää että nautin tästä samasta syystä aivan uudella tavalla.

Reo työskentelee mallina ja on kutsunut tyttöystävänsä luokseen hyvin lyhyellä varoitusajalla. Kaksikko ei ole nähnyt pitkään aikaan työkiireiden vuoksi, joten tiedossa on yhdessä lölleröintiä tutulla Shukan soine -mittakaavalla.

Reo pyytää paijaamaan sen päätä... (｡・//ε//・｡) rangaistuksena tunnelman tappamisestä tyhmillä kysymyksillä.

Seuraavaksi kuulijan hahmo taivuttelee Reon lukemaan iltasadun. Tarina kertoo tuulesta ja hämähäkistä. Myöhemmin kuulijan hahmon nukahdettua tulee ilmi, että tarinalla on Reolle suurempi merkitys kuin mitä hän antaa ymmärtää.

Kuulijan hahmon nukahtamisen jälkeen Reo kertoo miksi halusi tämän luokseen käymään niin yllättäen. Reo oli oli päivän kuvauksissa muistanut tarinan tuulesta ja hämähäkistä ja tullut hyvälle tuulelle ajatellessaan, että tarinan tuuli ja hämähäkki muistuttavat häntä ja kuulijan hahmoa. Hymyilevä Reo oli kuitenkin töissä torpattu tyystin ihmettelemällä mikä yleensä niin viileää mallia vaivaa ja kehotettu häntä olemaan kuten yleensäkin. 
｡ﾟ･（>﹏<）･ﾟ｡Vähemmästäkin tulee paha mieli. 

Yoshino Hiroyuki esitteli Shukan soinessa sellaisia kykyjä joita en tiennyt hänellä olevan olemassakaan. Reon itku kurkussa kertomat päivän tapahtumat olivat jotain aivan uskomatonta. Tunnelatauksen lisäksi huomioni kiinnittivät välittömästi tauot, jotka halkovat koko kuunnelmaa ja tuntuvat välillä melkein venyvän liian pitkiksi ennen kuin Yoshino avaa jälleen suunsa. Hyvä näyttelijä tietää, että tauko on kuin huutomerkki, jolla on suuri merkitys kokonaisuudessa. Tuntui kuin hän olisi koko kuunnelman ajan halunnut pitää sen mielessään.

Free talk -osio rikkoi taas ennätyksiä pelleilyissä dummy head -mikin kanssa. Yoshino tanssii ja heiluu puolelta toiselle saadakseen siitä kaiken irti. Hän puhuu hiljaa kaukaisuudessa... JA SEURAAVASSA HETKESSÄ HUUTAA KUULIJAN KORVANJUURESSA KOSKA SELLAISTAHAN EI SAISI MISSÄÄN NIMESSÄ TEHDÄ VAI MITÄ?! Yoshino testaa etäisyyksiä myös lähtemällä hetkeksi äänityskopista huikaten kuulijoille heipat työntekijöiden naurun raikaessa ennen oven pamahtamista kiinni. Pelleiltyään koko rahan edestä Yoshino ryhdistäytyy vielä hetkeksi välittääkseen kuuntelijoille viestin Reona.

Miks kukaan ei kertonu mulle että Yoshino on tämmönen ihana tollo?! Oon hukannut elämästäni ihan liikaa aikaa siihen etten oo tykänny siitä täysillä.

Hatsukare Ecchi ~Satoru Hen~

Tämä oli aika peruskauraa. Eka poikaystävä ja siihen liittyvät ihmettelyt jne. Kertakuunteluna menee, koska Okitsu Kazuyuki on aina kuulemisen arvoinen. 

Minun oli erittäin vaikea hyväksyä että julkaisijan nimi olisi Stella works. Luulin jo että nyt kaikki virallisetkin nettikaupat ovat menneet kirjoittamaan Stellaworthin nimen väärin.

Mielenkiintoisen Hatsukare ecchistä teki se, että tokuten -kohtauksia oli peräti kolme kappaletta. Mustasukkaisuuskohtaus ja love hotel -kohtaus kestävät molemmat vartin, mutta Honeystylen tokuten yllätti sekä pituudellaan että laadullaan. Otsikkona ollut omiai ecchi sai minut jo kättelyssä erittäin kyyniseksi. Ajattelin, ettei Satorun kiusaamisesta flunssaisena tulisi yhtään mitään, mutta yllätyksekseni seksikohtaus olikin monipuolisin, toimivin ja vastavuoroisin seksikohtaus mihin olen pitkään aikaan törmännyt.

Yksi loistava tokuten ei kuitenkaan korjaa sitä ongelmaa, että päätarinan neitsytasetelma on tylsä. Suurin ongelma tässä kuunnelmassa oli Satorun hahmon ohuus. Kiva lapsuudenkaveri on kiva, mutta paperinohut persoona ei kannattele koko kuunnelman läpi.

Tarinat olivat laadultaan epätasaisia, mutta ääninäyttelijän toimittaa taattua laatua. Ai että mä tykkään Okitsu Kazuyukista.

Brothers Conflict Character CD 2 Subaru & Masaomi

Keskittymiseni on jossain aivan muualla kuin juonessa kun kuuntelen näitä nyt uusiksi kirjoitusmielessä. Huomaatte kyllä.

Jostain syystä minun on ollut hyvin vaikea sopeutua ajatukseen, että Subaru on Ono Daisuken roolihahmo. Itse asiassa tämä taitaa päteä kaikkiin hänen rooleihinsa. En osaa oikein selittää sitä, mutta Ono ei kuulosta missään roolissaan kovin vanvasti itseltään. Monesti minulle on käynyt kuunnelmissa niin, että tunistan hänet vasta siinä vaiheessa, kun free talk alkaa ja hän puhuu omana itsenään, ei roolissa. Yhdistän hänen normiäänensä vahvasti kaiken maailman höntteihin varietyohjelmiin, joissa tykkään katsoa hänen pelleilyään. Ääninäyttelijänä en oikein perusta hänestä. Enkä laulajana. Jos jotain en halua kokea elämäni aikana toiste, niin ne ovat Ono Daisuken musiikkivideot.

Okitsu Kazuyukista olen kuunnelmien yhteydessä puhunut paljon, mutta siitä huolimatta Masaomi on minulle edelleen SE rooli mihin hänet ajatuksissani aina liitän.

Subarun ja Masaomin liittäminen samalle cd:lle oli minusta yllättävä päätös. En näe heillä paljoakaan yhteistä. Toisaalta tasapaino säilyy tässä hyvin: toinen kuuluu suosikkilistallani kärkikolmikkoon, toinen taas häntäpäähän.

Ensin kerrotaan Subarusta. Subaru on lähdössä aamulenkille ja Ema tuppautuu mukaan, koska tahtoo tutustua veljeensä ja kokee syyllisyyttä käytyään edellispäivänä kakkubuffetissa. Subaru tietenkin kyseenalaistaa Eman laihdutustarpeen, mutta huolii tämän silti mukaan. Sitten juostaan vähän aikaa ja pidetään syvällinen juttutuokio juomatauolla, jonka aikana molemmat oppivat toisistaan jotain uutta.

Seuraavaksi Subaru haluaa auttaa Emaa ruoanlaitossa, mutta valitettavasti hän on ruoanlaitossa täysi käsi. Niinpä hän päätyy kannustamaan sivusta ja auttamaan tölkinkansien aukomisessa. Subaru ei voi kuin ihmetellä miten joku saa hänet näyttämään hyydylliseltä keittiössä.

Seuraavaksi Ema lähtee katsomaan Subarun koripallomatsia. Mä en oo ikinä oikein tajunnu näitä "Jos mä voitan asian x, suostutko kuuntelee mitä asiaa mulla on?" -juttuja.

Olin jo kokonaan unohtanu että tällä levyllä on flunssaraita. Subaru ei itse tajua miten kova kuume hänellä oikein on, joten Ema raahaa tämän väkisin lepäämään.

Vika raita on ensimmäisen hahmo-cdsarjan perinteiden mukaisesti varattu Subarun monologille, joka avaa hyvin tämän ajatuksia Eman muutosta taloon. Siskon saaminen on veljeksistä ollut Subarulle kaikista kovin pala ainakin sen perusteella, ettei hän osaa olla luontevasti vastakkaisen sukupuolen seurassa.

Sitten vaihdetaan hahmoa. Masaomi aloittaa esittelemällä kodin. Olen asunut lapsuuteni talossa, jossa keittiö sijaitsee toisessa kerroksessa, mutta Sunrise residence tuntuu rikkovan kaikkea arkkitehtoonista logiikkaa. Kerrostalon kahdessa ensimmäisessä kerroksessa asuu jotain random tyyppejä joiden olemassaolosta ei ikinä tulla sarjassa sen enempää kertomaan.  Kolmannessa kerroksessa asuu veljeksistä nuorimmat (Wataru, Fuuto, Yuusuke, Iori, Subaru, Louis) ja neloskerroksessa vanhemmat (Azusa, Tsubaki, Kaname, Ukyo, Masaomi) veljekset. Ema muuttaa neloskerrokseen Natsumen jäljiltä tyhjäksi jääneeseen huoneeseen.

Viidennessä kerroksessa onkin sitten vissiin romutettu kaikki alkuperäiset väliseinät ja raivattu tilaa yhteisille oleskelutiloille. (Kiinnostaisi tietää miten Asahinat meinaavat saada asuntonsa kaupattua sen jälkeen kun kaikki ovat lentäneet pesästä... ) Mikäli animea yhtään on uskominen, vitoskerroksen kylppäri, olkkari ja keittiö ovat jäätävän kokoisia. Mistä noiden mutsi on repinyt rahat tohon lukaaliin?

...Ja näistä ihemettelyistä onkin hyvä palata itse kuunnelmaan. Masa esittelee koko kämpän ja puhuu siinä sivussa kaikesta mahdollisesta. Masalla on tapana raahata mukanaan läjäpäin karkkia jota hän tarjoaa oikein miellään kaikille jotka suinkin huolivat. Perusteluna hän käyttää sitä että on lastenlääkäri, mutta minusta selitys ontuu pahasti. Eikö se oikeasti saa Watarua tai potilaitaan kuriin muuten kuin karkilla lahjomalla? Ja ajatteleeko se ollenkaan niiden hampaita? Ihmettelen tosissani, jos Watarulla ei ole tuolla karkinsyöntitahdilla ollut elämänsä aikana yhtään reikää. (Varoitan: ammatillinen koulutus on aivopesua. Opiskelen suuhygienistiksi, eikä terveysalan näkökulma jätä minua rauhaan edes kuunnelmien ajaksi.)

Seuraavaksi kerrotaan Masan ja Eman yhteisestä vapaapäivästä. Ilmeisesti iltavuorossa ollut Masa saapuu olohuoneeseen pyjama päällä ja tukka pörrössä. Masa miettii itsekseen että hänen tulee olla vastaisuudessa varovaisempi kun talossa asuu nyt tyttökin. Aamu käynnistyy rennosti horoskooppeja lukiessa. Oinaan päivä vaikuttaa suotuisalta, joten Masa kysyy Emalta, lähtisikö tämä hänen kanssaan ulos.

Kaupungilla Masaomi esittelee paikkoja. Puhe kääntyy aina siihen, miten Wataru pitää tuon leipomon leivoksista tai että kirjakaupassa myydään Watarun haluamaa kirjaa. Sateen yllättäessä kaksikko siirtyy kahvilaan odottamaan kuuron ohimenoa. Samalla rupatellaan veljeksistä ja Eman sopeutumisesta perheeseen.

Illalla Ema ei saa unta. Hän menee keittiöön lämmittääkseen maitoa, mutta Masa on juuri tyhjentänyt tölkin samoissa aikeissa. Onneksi Masa tietää muitakin keinoja unensaannin helpottamiseksi. Watarun nukuttamisen tuoman kokemuksen myötä Masaomi päättää lukea Emalle iltasadun. Usa-tanista ja Kamekamesta. 눈_눈 Masa eläytyy lukemiseen täysiä ja lukee kaikkien hahmojen repliikit eri äänellä. Ääniefektitkin kuuluvat tarinaan. Eihän tuollaista ylinäyttelyä kuunnellessa nukahda Erkkikään.

Ja taas flunssaraita! Tällä kertaa kipeänä on Ema, joka ei pitkään yksin asuttuaan oikein osaa olla muiden passattavana edes kipeänä ollessaan. Mä en ymmärrä japanilaisten tapaa syöttää vähänkin sairasta ihmistä, joka taatusti osaisi itsekin syödä.

Loppumonologi on hyin Masamainen. Masaomi kertoo miten haluaa Eman sopeutuvan perheeseen, mutta samalla ei ole täysin itsekään varma omista tunteistaan.

Tästähän tuli pitkä kuin nälkävuosi. Olen pahoillani.

Nego Danshi 15

Korvamatovaroitus. Näkökulmasta riippuen tämän osan alku on joko parasta mitä maailmalla on tarjota tai sitten pahinta syöpää mitä korvasi ovat ikinä kuulleet. Kuulemme nimittäin Nego danshin tunnusbiisin lähes kokonaisuudessaan. 

Ensimmäisessä raidassa meillä on paatunut Nego danshi -fani, jonka ovikello soi. Sebastian ei jostain syystä mene avaamaan, joten kissa joutuu keskeyttämään tärkeän musiikkituokionsa ja avaamaan itse. Häirikön kanssa rupatellaan niitä näitä, ja paljastuu että hänkin on tietää Nego danshin. Sebastian ei vastaa isäntänsä pyyntöön tarjota vieraalle suuhunpantavaa, joten kaikki pitää tehdä itse. Keittiössä odottaa Sebastianin eroilmoitus. Palvelijansa hylkäämä kissaraasu rypee hetken epätoivossa ja pyytää sitten vierastaan ryhtymään sebast uudeksi palvelijakseen. Vieras ei suostu, joten seuraava keino saada tämä jäämään on suorasukaisempi. (๑ŏ _ ŏ๑) Ilmeeni oli varmasti sanoinkuvaamaton, kun palvelijaehdotuksen jälkeen kissa kysyy, haluaisiko vieras olla tämän seuraava Le Man, rakastaja. Vieras sanoo joo, jonka jälkeen uuden ystävyyden alkua lähdetään juhlistamaan ravintolaan.

Kenties Nego danshin historian suurimmista WTF -hetkistä siirrytään seuraamaan ravintolakokin elämää. Keittiöpäällikkö on tarkka siitä, että ravintolassa kaikki sujuu kuten pitääkin. Joku asiakas menee kuitenkin tilaamaan listan erikoisen, kokin oikun. Nimensä mukaisesti annos sisältää kaikkea mitä kokki päättää siihen tunkea. Tuotoksena syntyy hedelmäinen jälkiruokaraamenkalakeitto, joka kaikkien oletuksista huolimatta on hyvää. Ainakin keittiöpäällikön mielestä.

Viimeinen "normaali" kissa tällä levyllä on kalaa ruokakaupasta pöllivä kissa, joka päätyy jakamaan kalansa ylisöpön kissanpennun kanssa. Hylätty pentu ei ymmärrä selviytymisen päälle, joten kaksikko päätyy liikkumaan yhdessä. Kulkukissan selviytymiskoulutus sisältää lisää makrillien pöllimistä, turvallisten nukkumapaikkojen läpikäyntiä ja auto-nimisten petojen väistelyä.

Nelosraidalla ääninäyttelijä itse murehtii töitään Nego danshin parissa. Hän ei mm. suostu pukemaan kissankorvia. （；へ：）Kotimatkalla hän ohittaa kissojen kansoittaman ravintolan ja päätyy syömään siellä. Menu ehdottaa talon suosituinta annosta, mutta kissanruoka ei maistu. Parasta on kun Tachibana tajuaa tarjoilijankin olevan kissa, ja yrittää puhua tälle maukumalla 〜(￣▽￣〜) toimii vaikka koko cd on tähän mennessä ollut enemmän tai vähemmän nyanyanyaata. Hälytyskellojen kuuluisi soida siinä vaiheessa, kun jälkiruoakana on kokin oikkua. Tachibana sentään tajuaa kissaksi muututtuaan, että ei hemmetti, tilannehan on kuin Nego danshin nauhoituksista repäisty. Ihan kuin hän olisi oppinut jotain viime kerrasta.

Tachibana Shinnosuke pääsee tässä yllättämään. Hän on saanut ensimmäisen ja kolmannen raidan kissat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä ilman, että kumpikaan kuulostaa kamalasti häneltä itseltään. Vaikka Tachibana on ääninäytellyt jo yhden osan Nego danshia sarjan alussa, juonen LSD-matkamaiset piirteet pitävät huolen, ettei sarja toista itseään.

Nego Danshi 19

Ensimmäiset Nego danshit on kyllä tullut kuunneltua läpi, mutta nämä uusimmat ovat minulle edelleen vähän mysteeri. Ensimmäisissä osissa juoni oli käytännössä sama, mutta eihän se voi toimia kun osia on lähemmäs 20 ja osaa seiyuista on kuultu jo kahdella levyllä?

Ihanku mulla mitään skanneria olis.

Ainakaan 19. osa ei kertonut kujakissasta, kotikissasta ja vanhasta kissasta. Sen sijaan pääsemme tutustumaan keltaiseen "nego rangeriin" jolla on kultakalan muisti ja joka rakastaa currya. Tällä yhdistelmällä uljas maailmanpelastajamme tietenkin unohtaa lompakkonsa kotiin lähtiessään syömään. Raidan alussa on myös hillitön sanaleikki kalmareista.

Seuraava raita kertookin etsivästä, joka kuulustelee epäiltyään. Viimeistään tässä vaiheessa taisin sulaa Masuda Toshikin äänelle. づT ³T)づ Vakavalla naamalla lausutut ylisöpöt nyaat pitäisi kieltää lailla. Kissaetsivä haluaa mm. selvittää kuulijan hahmon ihastuksen koko nimen. Ehdin jo hämmentyä raidan vakavuudesta, mutta sitten etsivä ehdottaa yllättäen kopitttelua. Kissa mikä kissa. Ja viimeisenä odottaa etsiväkissan tunteikas monologi tämän tunteista kuulijan hahmoa kohtaan. Se yrittää niin kovaa ;__;

Viimeinen kissa onkin sitten kuolemanjumala ∑(O_O；) joka on saapunut noutamaan kissanpentua. Pentu ei ymmärrä mitä varten kuolemanjumala on tullut ja pyytää tätä leikkimään kanssaan. Pennun oli määrä jäädä auton alle, mutta kuolemanjumala menee vahingossa pelastamaan tämän. 

Ja viimeinen raitahan kertoo perinteikkäästi siitä, miten seiyuu muuttuu äänityksen jälkeen kissaksi. Ensimmäisen raidan tapaan Masuda päättää lähteä syömään currya ravintolaan, jossa on kissoja. Yksi kissoista muistuttaa keltaista Nego rangeria. Kissaksi muututtuaan Masuda pystyy puhumaan tämän kanssa, mistä seuraa upea väittely: Masuda ääninäyttelee itseään ja Nago rangeria, joista toinen tahtoo sata jeniä maksaakseen ateriansa ja toinen tahtoo takaisin ihmiseksi.

Laitan tämän tähän jotta muutkin voisivat ihastella Tomoen piirtämiä söpöjä 

kissoja. Tämä kuolemanjumala piilotteli CD:n sisäpuolella.

Ilokseni huomaan, että sarjan alkuajoista on tultu pitkälle. Ennen kissat teki kisujuttuja, nykyään ne tekee hemmetti kaikkea.

Tobosha 4

Varoitan heti alkuun: tästä kuunnelmasta saa enemmän irti jos kuuntelee sen ensin ja lukee vasta sitten mistä on kyse. Minä tein juuri niin, enkä nukkunut sen jälkeen ihan heti. (ﾟДﾟ;) 

Voi itku, eikö kansikuvaa oikeasti löydy vähemmän puuroisena? Ja puuttuuko siltä SORMI?!

Kuulijan hahmo on saanut kesätöitä majatalosta, joka sijaitsee jossain perseessä. Hän on asioimassa työpaikan autolla läheisessä kaupungissa kun se perinteinen Tobosha -mysteeriheebo lähestyy häntä. Mysteeriheebo pyytää kyytiä, koska on menossa kesätöihin samaan paikkaan ja seuraava kelvollinen bussi lähtee vasta kahden tunnin kuluttua.

Kilttinä tyttönä kuulijan hahmo ottaa Seya Tomokiksi itsensä esittelevän mysteeriheebon kyytiin. Tomoki paljastuu huonoja vitsejä laukovaksi moottoriturvaksi, joten radiosta ei ehditä kuuntelemaan kuin uutiset naapurikaupungin murhaajasta, joka on vapaalla jalalla. ( ¬_¬)

Tomoki on ollut jo pari kesää töissä tätinsä majatalossa, joten ehdottaa tuttua oikoreittiä, joka säästää mukavasti aikaa. Sateen äityessä myrskyksi kaikki ei yllättäen menekään kuin Strömsöössä. Todettuaan tien olevan poikki kaksikko jää mottiin jonnekin huitsinnevadaan ja päättää hakea apua ohittamastaan talosta.

Talossa ei ole ketään ja puhelin ei toimi. Myrsky yltyy, joten kaksikko jää taloon odottamaan myrskyn laantumista. Radiosta tulee edelleen vain tuntomerkkejä murhaajasta, jotka täsmäävät Tomokiin erittäin hyvin. Tomoki vitsailee asiasta, mikä ei kevennä tunnelmaa. Kuulijan hahmo on lähdössä huoneesta loukkaantuneena Tomokin asiattomista vitseistä, kun hän törmää veitsen kanssa heiluvaan tuntemattomaan henkilöön.

Kaksikko lukittautuu huoneeseen, ja turvallinen autolle pääseminen ei vaikuta helpoimmalta hommalta. Hyvässä lopussa tuodaan esille tarinan romanttista puolta. Tomoki tajuaa, ettei oikeastaan tiedä kuulijan hahmosta mitään ja haluaa oppia tuntemaan tämän paremmin. Kaksikko pääsee murhaajaa pakoon ja kuunnelma loppuu siihen, miten kuulijan hahmo syöttää sairaalassa vanukasta tuoreelle poikaystävälleen.

Huono loppu taas... hyvän lopun jälkeen päätin, että jos meinaan saada tämän jännityksen jälkeen unta niin jätän huonon lopun myöhemmäksi. Riittävän henkisen valmistautumisen myötä kuuntelin sitten huononkin lopun. Vain todetakseni, että se ei ollut huonoa loppua nähnytkään. Siinä missä aiemmat Toboshat ovat vetäneet esiin yanderekortteja ja vaarallisia tilanteita odotin tämän päättyvän siihen, että murhaaja vähintään tappaa Tomokin tai kuuulijan hahmon. Pahassa lopussa Tomoki syyttää itseään siitä että he ovat tässä tilanteessa. Tässäkin säästytään kevyellä Tomokin veren vuodatuksella, kesätyöpaikan menetyksellä ja seurustelun aloittamisella. Saatoin jopa pitää siitä hyvää loppua enemmän. Draamaa oli sopivasti.

En ikimaailmassa olisi osannut arvata että minua pelottaisi tätä kuunnellessa! En oikeassa elämässä pelkää ukkosta, mutta tässä kuunnelmassa äänitasapaino oli säädetty asianmukaisesti. Ukkosenjyrinät kuuluivat tosi kovina suhteessa muihin ääniin. Eikä kuunnelmassa ole jyrinää edeltävää salamanvälähdystä josta tietäisi että kohta tapahtuu. 

Yllättävät ukkosenjyrinät olivat kuitenkin vasta pelottava kohta numero yksi. Olin hyvin pitkälle kuunnelmaa siinä uskossa että radiossa etsintäkuulutettu murhaaja olisi ihan oikeasti Tomoki. Säikähdin ihan jumalattomasti kun tajusin että ei se olekaan. Siinä vaiheessa kun kaksikko sai selville,että taloon on tunkeutunut joku muukin, tunnelmat olivat kuin suoraan kauhupelistä: iso asumaton rakennus myrskyn keskellä sähköt poikki, tehtävänä päästä pakoon väkivaltaista tuntematonta henkilöä. ヽ( ;ﾟ;ж;ﾟ;)ﾉ Jotenkin minulle tuli mieleen Ao onin kutospäivitys, jossa pelin loppupuolella käydään takapihan lisärakennuksessa.

Tähän mennessä jokainen Toboshan osa on yllättänyt minut erottumalla edeltäjistään. En ole vielä edes sarjan puolivälissä ja olen aivan täpinöissäni siitä, minne tulevat osat päättävät kuulijansa heittää (ﾉ´ヮ´)ﾉ*:･ﾟ✧ Veikkaanpa, että Tomokin rooli tulee tulevaisuudessa olemaan se rooli, josta muistan Kimura Ryohein. Rooli ei ehkä ole hänen seiyuu-urallaan kaikkein merkittävin, mutta kuinka moni seiyuu jää mieleen siksi, että on pelännyt kuunnelman yhteydessä?

Risou Kareshi 1

Hämmästykselläni ei ollut rajoja kun sain tämän käsiini. En ole ennen törmännyt Kamiya Hiroshiin tavallisissa kuunnelmissa, ainoastaan eri lähdemateriaaleista ammentavissa oheiskuunnelmissa. Ja luonnollisesti animessa.

Risou kareshi -sarjan konsepti on käsittääkseni esitellä erilaisia ideaalipoikaystäviä. Ensimmäinen osa esittelee Kamiyan ääninäyttelemän coolin lääkärihahmon. Kuunnelma alkaa siitä miten pariskunta kokkaa yhdessä ruokaa ja kuulijan hahmo leikkaa veitsellä sormeensa. Sormea paikatessa mietitään, että hei, sähän leikkasit sormeesi silloinkin kun me tavattiin ekaa kertaa.

Tästä alkaa piitkä takauma siitä miten he kaksi tapasivat. Kuulijan hahmo vierailee sairaalassa katsomassa itsensä telonutta sukulaislasta. Säännöllisillä käynneillään hän tapaa usein myös nuoren mieslääkärin. Kaksikko juttelee tavatessaan aika arkisia juttuja, mitä nyt kerran kuulijan hahmo sai autokyydin juna asemalle kaatosateessa. Joka tapauksessa se, että lääkäri kertoo potilaansa omaiselle tunteistaan työvuoron aikana, tuli aika puskista.

Seuraavaksi hypätään takaisin parin seurusteluaikaan. Kuulijan hahmo on edelleen liian kömpelö kokkaamaan turvallisesti. Ylitsevuotavaa siirappia on turha odottaa. Paitsi jos lasketaan se, että herra täydellinen poikaystävä sanoo ärtyneenä että olisi mieluummin mennyt katsomaan leffan yksin, koska itkee sen aikana taatusti. Ja tyttöystävän edessä itkeminenhän ei käy, koska hän haluaa coolina poikaystävänä näyttää tälle vain ne siistit puolensa.

Tämä oli ainakin lyhyt, jos jotain. En ole ihan varma mitä odotin Risou kareshilta, mutta en ainakaan tätä. Okei, poikaystävä oli cool kuten luvattiin, mut vähän liiankin cool. Eli missä on se neidon korvien odottama dokidoki ja fuwafuwa?

Kamiya Hiroshia oli kyllä mukava kuulla välillä kuunnelmapuolellakin. Tämänkertainen roolisuoritus tosin jätti vähän kylmäksi kun tietää, mihin kaikkeen hän pystyy. (っ- ‸ – ς)

Akogare no Date 2

Ren on stereotyyppinen koulun suosituin poika, joka vaihtaa tyttöystävää kuin sukkia. Kun kuulijan hahmo kertoo tälle tunteistaan, Reniä ei alkuun voisi vähempää kiinnostaa. Ren yllättyy siitä, miten vakavissaan kuulijan hahmo on ja tekee tämän kanssa sopimuksen: Ren lupaa käydä kuulijan hahmon kanssa treffeillä viisi kertaa, ja tämä tekee kaikkensa saadakseen Renin ihastumaan itseensä. Tämän jälkeen he jatkavat elämäänsä kuten ennenkin.

Alussa Ren tekee kaikkensa ollakseen oikein inhottava. Ilmestyy myöhässä tapaamispaikalle, nurisee kaikesta mahdollisesta jne. Asenne alkaa hiljalleen muuttua siinä vaiheessa kun Ren tajuaa, että kuulijan hahmo on oikeasti odottanut häntä puolitoista tuntia kaatosateessa sovitun tapaamisen vuoksi.

Sopimus on kuitenkin sopimus. Viidensien treffien jälkeen kaksikkko hyvästelee ja lähtee pois. Ren tajuaa vasta siinä vaiheessa miten paljon on kuulijan hahmolta oppinut ja miten paljon tästä pitääkään. Kuunnelma päätetään hienosti siihen, miten Ren kuivaa kyyneleensä valmiina hyväksymään mentyksensä, kun hän kuuleekin lähestyvät askelen äänet takaapäin.

En yleensä säästä kuunnelmia jolleivät ne ole erityisen hyviä (miksi kovalevyni on silti aivan täynnä?) joten yllätyin siitä, että tämä löytyi sieltä. Akogare no date 2 on kyllä mukavan kompakti kuunnelma, mutta ei erityisen mieleenpainuva. Sakurai Takahiro ei kuulu suosikkeihini, mutta en minä häntä inhoakaan. Jotenkin olen vain tottunut kuulemaan häntä enemmän animen puolella hieman erilaisissa rooleissa kuin Ren. Lisäksi hän on erittäin hauskaa seuratavaa erilaisissa tyhmissä varietyohjelmissa.

Ubukare katabutsu sarariiman ~Igarashi Kazuki hen~

Ja jos joku ei vielä ole huomannut, niin kuunnelmasarjan osien käsittely ilmestymisjärjestyksessä ei kuulu vahvuuksiini.

Ubukare on tähän mennessä onnistunut nostamaan itsensä korkealle arvostusasteikollani. Kun kuulin että kolmannen osan ääninäyttelee Hirakawa Daisuke, minuun iski epäilys. Hirakawa on kyllä erittäin kokenut seiyuu ja en muista kuulleeni häneltä roolisuorituksta, johon en olisi tyytyväinen, mutta nyt on kyseessä Ubukare. Tavallinen näyttelijä saadaan kyllä meikattua rooliinsa sopivaksi, mutta ääninäyttelijä tekee työnsä aina omalla äänellään, jonka muuntelukyvyssä ihmisellä on rajansa. Onko Hirakawan mahdollista saada ääninäyttelyllään aikaiseksi dokidokia Ubukare -tyyliin?

Igarashin perheen vanhin poika Kazuki on veljiensä tapaan ihmissuhdeasioissa täysi nolla. Hyväkäytöksisenä ihmisenä hän kuitenkin sattuu pelastamaan kuulijan hahmon sekuharalta. Kuulijan hahmo tahtoo kiittää tarjoamalla herkkuja, mutta koska Kazukilla on tapana möläytellä jännittyneenä mitä satuu (tässä tapauksessa Kazuki väittää ettei pidä makeista asioista), kuulijan hahmo kutsuu Kazukin päivälliselle italialaiseen ravintolaan.

Kazukin ja kuulijan hahmon suhteen kehitys on miellyttävää seurattavaa. Valtaosa Hirakawan repliikeistä on Kazukin sisäistä ahdistunutta monologia siitä, miten tässä ja tuossa tilanteessa pitäisi toimia ja miksi ihmeessä hän meni möläyttämään sitä ja tuota. Kazuki on kyllä nolouden multihuipentuma: kuunnelman loppupuolella hän ehdottaa tapaamista viikonloppuna, mutta kuulijan hahmolla on menoa. Järkytys on suuri, kun Kazuki näkee kuulijan hahmon kaupungillavanhemman mieshenkilön seurassa. Jäätävän kuulustelun myötä mies paljastuu kuulijan hahmon isäksi ja Kazuki liukenee paikalta valon nopeudella. ε＝ε＝ε＝(((((ﾉ｀･Д･)ﾉ

Ennakko-odotukseni pitivät aika hyvin paikkansa. Siinä missä Shimono on luotu tällaisiin rooleihin, Hirakawa paikkaa puuttuvaa ubukarecharmiaan muilla kyvyillään. Lopputulos ei ole yhtä dokidoki ja fuwafuwa, mutta nautin silti suuresti ääninäyttelystä, johon vain Hirakawa pystyy. Oma ehdoton suosikkikohtaukseni oli kohta, jossa Kazuki googlaa paikkoja, joihin voisi seuralaisensa viedä. Hermostunut sekoaminen kuulostaa niin aidolta, että minun oli vaikea uskoa sen olleen pelkkää näyttelemistä.

Ubukare daigaku debut danshi ~Igarashi Taiki hen~

Ubukare! Ihanaa pumpulinpehmoista tsunderehöttöä juuri minun makuuni. Kuunnelmien käsikirjoittajien nimien selvittämiseksi joutuu yleensä tekemään vähintään salapoliisityötä, mutta Ubukaren kohdalla käsikirjoittajaksi on vanhvistettu Yoshigami Aya, joka on kirjoittanut ennenkin todella suloisia tarinoita. Esimerkiksi Nadenade-sarja on lähtöisin hänen kynästään. Niin mielelläni kuin tagaisinkin kirjoitukseni käsikirjoittajan mukaan, mutta kun virallista tietoa ei löydy niin ei löydy. …(•̩̩̩̩＿•̩̩̩̩)

Ubukare -sarjan ensimmäinen osa kertoo Igarashi Taikista, joka osallistuu ensimmäistä kertaa goukoniin. Tavoitteet ovat korkealla: Taiki on nyt kahdenkymmenen vuoden iässä  päättänyt viimeinkin hommata itselleen tyttöystävän. Kovan yrityksen myötä hän saakin sovittua treffit. ୧╏⌐■_■╏୨

Treffit menevät päin persettä, kuten käytännössä kaikki mitä Taiki yrittää. Taiki yrittää niin kovasti kuin Rec -elokuvan Pablo ainakin ;___; Taiki on niin ubu et siitä kuulee kilometrien päähän et ollaan sen mukavuusalueen ulkopuolella~ Mut se YRITTÄÄ.

Kusisia ensitreffejä ihme kyllä seuraavat toiset, ja tällä kertaa päädytään kuulijan hahmon asunnolle. Taiki on tottakai helisemässä kun on ensimmäistä kertaa käymässä tytön kotona. 

Kusisia ensitreffejä seuranneiden vielä kusisempien treffien jälkeen seuraa kolmannet, tällä kertaa baarissa. Taiki juo liikaa ja urpoilee varmaan enemmän kuin koko tähänastisen elämänsä aikana.

Häpeäsekaisen päänsisäisen monologin myötä Taiki huomaa, että pian on joulu. Saamaton idioottimme ei saa pyydettyä tyttöään treffeille. Ei ennen kuin taannoinen goukonporukka on käynyt ryhmätreffeillä huvipuistossa ja kuulijan hahmo on saanut suostuteltua Taikin vuoristorataan vasten tahtoaan.

Sitten seuraa yllätys! Kuulijan hahmolla onkin synttärit ennen joulua! Oon aina jotenkin tosi iloinen kun fiktiivisillä hahmoilla on joulukkúussa synttärit. Joka tapauksessa kuulijan hahmo illastaa perheensä kanssa, mutta varaa silti kiltisti aikaa Taikille, joka kiitokseksi raahaa tämän ihastelemaan merellisiä maisemia purevassa viimassa antaakseen tälle syntymäpäivälahjaksi kaulakorun.

Sitten seuraa draamanrakennusta. Taiki bongaa kuulijan hahmon tuntemattoman miehen seurasta, eikä sulata tämän kaveriselityksiä.  Kuulijan hahmo poistuu itkien paikalta ja kaksikko miettii suhdettaan koko joululoman.

Riidan sopiminen onkin sitten uskomatonta fuwafuwaa. Taiki uskaltautuu viimeinkin kertomaan, miten kovasti on yrittänyt olla vakuuttava poikaystävä ja miten vierasta kaikki seurusteluun liittyvä hänelle oikeasti on. Taikin reaktio on söpöys potenssiin miljoona kun kuulijan hahmo haluaa kaikesta huolimatta olla tämän kanssa. 

Kuunnelma jatkuu tämän jälkeen vielä pitkään ja tappaa kuulijansa Shimonon tsundereäänen tarjoaman söpöyden yliannostukseen.

Taiki on kyllä niin Shimonon hahmo. Satuin kuulemaan Angermen Taiki Bansein ja mulle tuli tää kuunnelma heti mieleen. Oli ihan pakko päästä kuuntelemaan tää uusiksi ja kirjoittaa tästä jotain blogin puolelle.

Harmittaa kun tätä ei enää myydä juuri missään. Haluisin niin fyysisen kopion tästä! ☆~~ヾ(>▽<)ﾉ｡･☆ Tässä tekstissä on jopa minun tekstikseni poikkeuksellisen vähän järkeä, mutta suokaa se minulle. Yliyrittäväinen ubutsundere ja Shimono Hiro samassa paketissa oli liikaa minulle~ (づ≧ ³≦)づ

Kare Pillow 5

Saattaa olla että toistan itseäni, mutta Kare Pillow on uskomaton. Juuri kun luulin että sarja on saavuttanut täyden potentiaalinsa, Velvet voice julkaisee vitososan vain todistaakseen, että olin väärässä. En ole enää varma suosikkinumerostani, sen verran tasalaatuisia sarjan osat ovat olleet. Σ(‘◉⌓◉’)

Vitososan ääninäyttelee Kakihara Tetsuya. Hän on tehnyt seiyuunuransa aikana paljon ikärajallisia kuunnelmarooleja, ja tälläkin kertaa hän toimittaa sitä seksikästä ääntään mitä oli luvattu. (ﾉ´ヮ´)ﾉ*:･ﾟ✧

Sen sijaan käsikirjoitus yllätti minut. Tarina pohjustaa itsensä ainutlaatuisella tavalla ja tekee samalla tapahtumapaikastaan erityisen. Keisuke harrasti lukiossa jalkapalloa, ja kuulijan hahmo oli jalkapallokerhon manageri. Pari alkoi seurustella vasta lukiosta päästyään, ja nyt Keisuke on saanut jostain lainaksi koulurakennuksen avaimet. Illansuussa koululla on mukavan tyhjää ja nostalgiahuuruissa pariskunta päätyy terveydenhoitajan huoneeseen, jossa tapahtuu yhtä sun toista.

Itse seksikohtaus tuntui todella pitkältä, muttei kuitenkaan pitkiteltyltä. Kuunnelmissa pääsee todistamaan mitä kummallisimpia hellittelynimiä, mutta pikku possu, kobuta-chan oli minullekin ennenkuulematon. Keisuke käyttää hellittelynimeä vain pariin otteeseen, mutta sillä on varsin iso vaikutus teoksen kokonaistunnelmaan. Valtaosin kohtauksen jännite rakentuu sille, että he ovat paikassa, jossa he ovat olleet yhdessä monta kertaa enn kuin alkoivat seurustella, mikä toimii todella hyvin.

Kare Pillow ei petä. Eikä Kakihara Tetsuya todellakaan petä. ´･ᴗ･`♡

Vanquish Brothers 1

Kuulijan hahmo muuttaa asumaan kuuden veljeksen kanssa, jotka ovat toinen toistaan kauheampia. Ja jotkut vielä väittävät Brothers conflictia ja Diabolic loversia samankaltaisiksi. 

Tällä kertaa ei tosin olla kuulijan hahmon veren perässä. Veljekset eivät pääse käsiksi isänsä miljoonaperintöön, sillä testamentin mukaan kaiken saa pitää se, jonka kanssa kuulijan hahmo suostuu ensimmäisenä rakastelemaan. Jokaisella veljeksellä on oma cd:nsä, joka deittipelityyliin sisältää sen "hyvän" lopun. Kiinnostaisi tietää, miten perinnönjakoa valvova henkilö aikoo seurata testamentin vaatimusten toteutumista.

Yleensä minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää mitä kuunnelmissa puhutaan, mutta Vanquish brothersissa käytetty koukeroinen kieli meni yli ymmärrykseni. Ehdin jo unohtaa miten paljon inhoan sitä kun joudun lukemaan englanninkielistä käännöstä koneelta japaninkielisen kuunnelman aikana (oT-T) Ääninäyttelijän eläytymiseen ei pysty keskittymään käännöstä seuraamalla läheskään samalla tavalla kuin ilman. Tämä koskee myös animea ja katsonkin mielelläni animeni raakana. Tekstit laitan päälle vain jos jokin selitys menee pahasti yli hilseen.

Veljesten elämänohje on, että jos lintu ei laula, tapa se. Historiallisia nimiä kantavista veljeksistä Nobunaga on vanhin ja ilkein. Ironisesti kuunnelma alkaa siitä että tuntematon henkilö ahdistelee kuulijan hahmoa koulun pihalla ja Nobunaga saapuu prinssin lailla pelastamaan neidon pulasta. Älä yhtään yritä, sulla on vaan oma lehmä ojassa.

Kotosalla Nobunaga on oma itsensä. Sadistiseen tyyliin tiedossa on miekkaa ja sanallisia uhkailuja. Tässä suhteessa en ole Rejetin fani: kuunnelmahahmot kyllä brändätään mielenkiintoisiksi harrastuksia ja lempiruokia myöten, mutta ainakin Vanquish brothersin repliikit ovat todella pitkäpiimäistä kuultavaa. Olen valehtelematta nukahtanut tämän sarjan parissa ennen seksikohtausta ainakin seitsemän kertaa.

Parasta Vanquish brothersin ensimmäisessä osassa oli ehdottomasti free talk. Shimazaki Nobunagan äänestä kuultava innostus siitä, miltä tuntui ääninäytellä omaa kaimaa, oli liikuttavaa kuultavaa. Ｏ(≧▽≦)Ｏ Ylitsevuotavaa hehkutusta kuunnellessa varsinainen kuunnelmaosio ei enää tuntunut niin pahalta.

Tobosha 3

Kuulijan hahmo on aivan tavallinen toimistotyöntekijä. Koska on kaunis päivä, hän päättää syödä lounaansa ulkona. Koska kuunnelma on Tobosha, jostain ilmaantuu se pakollinen ihmeheebo ja raahaa kuulijan hahmon mukaansa. Kummien ja pimeiden paikkojen sijasta kaksikko päätyykin hillumaan Shibuyaan. Koska ihmeheebon perässä olevat tyypit ovat nähneet kuulijan hahmon vaatteet, lähdetään shoppailemaan uusia. Ihmeheebo yllättyy kuulijan hahmon bränditietoisuudesta, ja kuulijan hahmo yllättyy mysteeriheebon paljastuessa hänen suosikkibrändinsä suunnittelijaksi, Hino Harutoksi.

Seuraavaksi päästään todistamaan, etteivät kaikki Toboshapojut pakene poliisia tai rikollisjengiä. Haruto on nimittäin karannut sairaalasta koti-ikävän kasvettua liian suureksi. Hänen sairauttaan ei avata sen kummemmin kuin että hänellä on kohtaustensa varalle piikitettäviä lääkkeitä. Kohtauksen yllättäessä Haruto ei vapinan vuoksi saa itse lääkittyä itseään, joten kuulijan hahmo värvätään piikittämään tätä suoneen kerran jos toisenkin.

Pakomatka päättyy Haruton ateljeeasunnolle, joka sijaitsee jossain tuhottoman kaukana kaikista kulkuyhteyksistä. Haruto avaa taustojaan ennen vaihtoehtoisia loppuja. Hyvässä lopussa hän lähtee mielellään häntä hakeman tulleiden valkotakkisten matkaan. Huonossa lopussa vedetään taas yaderekortti esiin ja kuulijan hahmo jää Haruton ateljeeseen tämän inspiraationlähteeksi.

Kuunnelman korkatessani olin hyvin ihmeissäni. Olen tottunut siihen, että Toriumi näyttää kaikissa live-esiintymisissään äärimmäisen tympääntyneltä elämäänsä. Tällä kertaa herra Olen-vain-töissä-täällä kuulostaa siltä myös äänitysstudiossa. Jotenkin jäi semmoinen fiilis että seiyuulta puuttuu samaistumispinta rooliinsa, mikä ei ole ihme, sillä Harutosta on hahmona poikkeuksellisen vaikea saada otetta. Olisi edes ollut huumevieroituksesta karannut nisti niin oltais saatu jotain hauskaa revittyä tästäkin.

Lopun free talk on sarjan tähänastisista lyhyin. Toriumilta ei irtoa pakollisiin "jos lähtisit pakoon, mitä ottaisit mukaan" -kysymyksiin järin pitkiä vastauksia. Hän tiedostaa onneksi itsekin ettei päämäärättömästä lätinästä iloitsisi kukaan, ja päättää homman ajoissa. Toivottavasti hän käytti hyödyllisesti ne kolme minuuttia, jotka free talkille varatusta ajasta jäi puuttumaan.

Nego Danshi 6

Nego Danshin kuudennessa osassa on käytännössä yksi eroavaisuus ensimmäiseen verrattuna, ja se on ääninäyttelijä. Hirakawa pääsee Shimonon lailla ääninäyttelemään ensin kovaksikeitettyä kulkukissaa, sitten pientä kotikissaa ja elämänsä ehtoopuolella olevaa kissaa. Viimeisen raidan kissaksi muuttuneen Hirakawan kauhunmaukaisut ovat oikein viihdyttävää kuultavaa. Käsikirjoituksen pysyessä lähes samana keskittyy ääninäyttelijän roolisuoritukseen aivan uudella tavalla. Haluan myös huomauttaa, että vain sarjan ensimmäiset osat muistuttavat käsikirjoitukseltaan toisiaan. Tällä hetkellä Nego dansheja on ilmestynyt muistaakseni 22 osaa, ja myöhemmin kissat mm. kirjoittavat, surffaavat, vetävät rokkikonsertin ja juovat hovimestarinsa keittämää teetä.

Itse asiassa annoin tämän kuunnelma-cd:n joululahjaksi yhdelle ystävälleni. Tarina on suht simppeli, ääninäyttelijä tuttu ja aiheena erilaiset kissat, joten en näe mitään syytä inhota tätä. Ystäväni ei ole vielä kuunnellut sitä, mutta odotan innolla hänen mielipidettään. Hän ei ole perehtynyt kuunnelmiin sen enempää kuin mitä minä olen hänelle asiasta paapattanut, mutta ainakaan vielä aivopesuni ei ole aiheuttanut kuunnelmainhoa.

Relacion Dulce 1

Tein oikean ratkaisun kuunnellessani tämän vasta kakkososan jälkeen. Olen kuunnellut Kakihara Tetsuyan kuunnelmarooleja sen verran, että minulla on mielipide siitä, millaisiin rooleihin hän sopii ja mihin ei. Tällä viittaan siihen, ettei Kakihara ollut mielestäni mikään nappivalinta Hayaton rooliin.

Mizuhima Takahiroa en ole tätä ennen  kuullut kuin muutamissa animerooleissa (Furuichii~ ;__;), joten minulle ei ole muotoutunut hänen kyvyistään selvää käsitystä. Puhtaalta pöydältä on helppo lähteä etenemään, ja voin myöntää, että nautin Mizushiman roolisuorituksesta Yuumana suuresti.

Kakkososassa pääpari alkoi seurustella vasta kuunnelman tapahtumien myötä, mutta tässä Yuuma ja kuulijan hahmo ovat seurustelleet jo jonkin aikaa. He ovat samassa työpaikassa ja tapailevat salaa. Yuuma haluaisi kertoa suhteestaan avoimesti, mutta kuulijan hahmo ei. He työskentelvät eri osastoilla, mutta heidät värvätään samaan projetiin mukaan. Projectin kick off- goukonissa Yuumaan iskee mustasukkaisuus, joten he lähtevät kemuista kesken kaiken Yuuman asunnolle jatkoille.

Yuuma on mielenkiintoinen hahmo. Selvänä hän on pirteä ja herrasmiesmäinen poikaystävä. Kännissä Yuuma liikuttuu helposti ja antaa lievästi masokistisen puolensa näkyä. Black butterfly osoittaa kykynsä pitämällä masokismin hyvän maun rajoissa: kipua enemmän pelataan vallankäytöllä. Mizushima saa Yuuman kohteliaisiin pyyntöihin ihanan nolostuneen sävyn. >////<

Ääninäyttely oli koko kuunnelman ajan oikein miellyttävää kuultavaa, mutta ehdottomasti eniten nautin viimeisestä, seuraavaa aamua käsittelevästä raidasta. Nolostus ja katumus oikein loistavat äänestä, kun Yuuma muistaa eilisillan tapahtumat. Minulla ei ole montaa suosikkirepliikkiä, mutta Yuuman kertaus edellisillan tapahtumista kiilasi itsensä heti korkealle paikalle. Kuunnelmasta jäi muutenkin hyvä maku: sellainen fiilis, että nämä kaksi jatkavat elämäänsä kuunnelmassa kuvatun ajan jälkeenkin.

Anata no jinsei koutei ~Yes, you are right.~ 1. Tatakae, 17-sai!

Tämä kuunnelma on loistoesimerkki siitä, miten kohdeyleisöön kuulumattomuus voi pilata hyvänkin kuunnelman. Sarjan idea on tarjota tukea ja vastauksia tietyn ikäisen tytön elämässä oleviin ongelmiin. Ensimmäinen osa on suunnattu 17-vuotiaille. Kuuntelin osan ollessani 19, ja voin sanoa etteivät aiheet liikuttaneet minua pätkääkään.

Tämän kuunnelman mukaan 17-vuotiaan tytöllä pitäisi olla kaveri-, koulu- ja rakkaushuolia. Alun "näin käytät kuunnelmaa" -raita oli oikein suloinen, mutta siinä vaiheessa kun kuunnelma alkaa tarjota tukea ongelmiensa kanssa kamppailevalle 17-vuotiaalle, minun teki lähinnä mieli vetää yliymmärtäväisen kuuloista roolia vetävää Suzuki Yuutoa turpaan.

En kuunnellut tätä uusiksi postausta varten pottuuntumisen minimoimiseksi, mutta yhden asian Anata no jinsei koutei opetti. Sen, että kohderyhmällä on ikärajaakin enemmän vakutusta kuuntelukokemukseen. Pelkästään 17-vuotiaalle suunnattu kuunnelma on harvinaisen kärkevä esimerkki siitä.

Sarjan seuraava osa on tehty 21-vuotiaalle. Vanhingosta viisastuneena en ole kuuntelemassa sitä ennen oikeaa ikää. Blogin tämänhetkinen bannerin pohjana on muuten käytetty sarjan toisen osan kansikuvaa. Jollei minuun iske hirvittävää ulkoasun remontointi-intoa, banneri muistuttanee minua seuraavan osan kuuntelusta kun seuraava syntymäpäiväni lähestyy.

Relacion Dulce 2

Kun luin sarjan esitietoja, minua epäilytti. Saadaanko alkoholiteeman yhdistämisestä ikärajalliseen kuunnelmaan aikaiseksi muuta kuin kämäinen käsikirjoitus ja pahaa mieltä? 

Näemmä saadaan. Kuunnelma oli taattua Black butterflyn tuotantoa. En ole aiemmin kuunnellut heiltä muuta kuin Shukan soinea, mutta näemmä siellä hallitaan myös ikärajalliset kuunnelmat.

Aloitin kakkososasta, koska minun teki mieli kuunnella Kakihara Tetsuyaa. Relacion dulcessa hän ääninäyttelee Hayatoa, joka on kuulijan hahmon kouhai yliopistolta. Kaksikko lähtee yhdessä huvipuistoon, jossa selviää, että on Hayaton 20-vuotissyntymäpäivä. Hayaton ainut lahjatoive on, että senpai lähtisi juomaan tämän kanssa. Ravintolaan lähtö ei innosta, joten seuraavaksi suunnataan kuulijan hahmon asunnolle katsomaan, mitä kaapista löytyy.

Seksikohtauksen suhteen olin jo varautunut pahimpaan, mutta katastrofin aineksista huolimatta pysyttiin hyvän maun rajoissa. Olisin halunnut kannustaa Hayatoa. Nämä poikuus meni -kuunnelmat ovat yleensä vaivaannuttavaa kuunneltavaa, mutta Hayato on reipas uusissakin tilanteissa. Seuraavana päivänä Hayato muistaa, ettei tainnut missään välissä mainita, että tykkää senpaista. Hayaton alkuperäinen suunnnitelma oli kertoa tunteistaan hyvipuistossa ilotulitusta maailmanpyörästä ihastellen, mutta he eivät ehtineet maailmanpyörään ajoissa. 

Relacion Dulcen kanssa minulla kävi melkoinen tuuri. Olin Ruotsissa ystävieni kanssa vuodenvaihteen. Syntymäpäiväni on 30.12, ja satuin kuuntelemaan Relacion dulcea ennen nukkumaanmenoa. Kun tajusin, että Hayatollakin on 20-vuotissyntymäpäivä, en voinut olla nauramatta yhteensattumalle - ja samalla herätin kaikki jotka olivat jo ehtineet nukahtaa. (m;_ _)m Pyydän anteeksi, vaikka tiedänkin, ettei kukaan mukana olleista lue blogiani.

Kakihara Tetsuyaahan minä tätä valitessani halusin kuulla, mutta jotenkin en miellä Hayatoa yhtään Kakiharan hahmoksi. Ääninäyttelyssä ei ollut mitään vikaa. Jotenkin vaan olisin halunnut kuulla jotain toista seiyuuta tässä roolissa. Vaikka Hosoya Yoshimasaa. Söpö höntti tekemässä söpön höntin roolia olisi harvinaisen persfekto, kuten veljeni tapaa sanoa.