Keskittymiseni on jossain aivan muualla kuin juonessa kun kuuntelen näitä nyt uusiksi kirjoitusmielessä. Huomaatte kyllä.
Jostain syystä minun on ollut hyvin vaikea sopeutua ajatukseen, että Subaru on Ono Daisuken roolihahmo. Itse asiassa tämä taitaa päteä kaikkiin hänen rooleihinsa. En osaa oikein selittää sitä, mutta Ono ei kuulosta missään roolissaan kovin vanvasti itseltään. Monesti minulle on käynyt kuunnelmissa niin, että tunistan hänet vasta siinä vaiheessa, kun free talk alkaa ja hän puhuu omana itsenään, ei roolissa. Yhdistän hänen normiäänensä vahvasti kaiken maailman höntteihin varietyohjelmiin, joissa tykkään katsoa hänen pelleilyään. Ääninäyttelijänä en oikein perusta hänestä. Enkä laulajana. Jos jotain en halua kokea elämäni aikana toiste, niin ne ovat Ono Daisuken musiikkivideot.
Okitsu Kazuyukista olen kuunnelmien yhteydessä puhunut paljon, mutta siitä huolimatta Masaomi on minulle edelleen SE rooli mihin hänet ajatuksissani aina liitän.
Subarun ja Masaomin liittäminen samalle cd:lle oli minusta yllättävä päätös. En näe heillä paljoakaan yhteistä. Toisaalta tasapaino säilyy tässä hyvin: toinen kuuluu suosikkilistallani kärkikolmikkoon, toinen taas häntäpäähän.
Ensin kerrotaan Subarusta. Subaru on lähdössä aamulenkille ja Ema tuppautuu mukaan, koska tahtoo tutustua veljeensä ja kokee syyllisyyttä käytyään edellispäivänä kakkubuffetissa. Subaru tietenkin kyseenalaistaa Eman laihdutustarpeen, mutta huolii tämän silti mukaan. Sitten juostaan vähän aikaa ja pidetään syvällinen juttutuokio juomatauolla, jonka aikana molemmat oppivat toisistaan jotain uutta.
Seuraavaksi Subaru haluaa auttaa Emaa ruoanlaitossa, mutta valitettavasti hän on ruoanlaitossa täysi käsi. Niinpä hän päätyy kannustamaan sivusta ja auttamaan tölkinkansien aukomisessa. Subaru ei voi kuin ihmetellä miten joku saa hänet näyttämään hyydylliseltä keittiössä.
Seuraavaksi Ema lähtee katsomaan Subarun koripallomatsia. Mä en oo ikinä oikein tajunnu näitä "Jos mä voitan asian x, suostutko kuuntelee mitä asiaa mulla on?" -juttuja.
Olin jo kokonaan unohtanu että tällä levyllä on flunssaraita. Subaru ei itse tajua miten kova kuume hänellä oikein on, joten Ema raahaa tämän väkisin lepäämään.
Vika raita on ensimmäisen hahmo-cdsarjan perinteiden mukaisesti varattu Subarun monologille, joka avaa hyvin tämän ajatuksia Eman muutosta taloon. Siskon saaminen on veljeksistä ollut Subarulle kaikista kovin pala ainakin sen perusteella, ettei hän osaa olla luontevasti vastakkaisen sukupuolen seurassa.
Sitten vaihdetaan hahmoa. Masaomi aloittaa esittelemällä kodin. Olen asunut lapsuuteni talossa, jossa keittiö sijaitsee toisessa kerroksessa, mutta Sunrise residence tuntuu rikkovan kaikkea arkkitehtoonista logiikkaa. Kerrostalon kahdessa ensimmäisessä kerroksessa asuu jotain random tyyppejä joiden olemassaolosta ei ikinä tulla sarjassa sen enempää kertomaan. Kolmannessa kerroksessa asuu veljeksistä nuorimmat (Wataru, Fuuto, Yuusuke, Iori, Subaru, Louis) ja neloskerroksessa vanhemmat (Azusa, Tsubaki, Kaname, Ukyo, Masaomi) veljekset. Ema muuttaa neloskerrokseen Natsumen jäljiltä tyhjäksi jääneeseen huoneeseen.
Viidennessä kerroksessa onkin sitten vissiin romutettu kaikki alkuperäiset väliseinät ja raivattu tilaa yhteisille oleskelutiloille. (Kiinnostaisi tietää miten Asahinat meinaavat saada asuntonsa kaupattua sen jälkeen kun kaikki ovat lentäneet pesästä... ) Mikäli animea yhtään on uskominen, vitoskerroksen kylppäri, olkkari ja keittiö ovat jäätävän kokoisia. Mistä noiden mutsi on repinyt rahat tohon lukaaliin?
...Ja näistä ihemettelyistä onkin hyvä palata itse kuunnelmaan. Masa esittelee koko kämpän ja puhuu siinä sivussa kaikesta mahdollisesta. Masalla on tapana raahata mukanaan läjäpäin karkkia jota hän tarjoaa oikein miellään kaikille jotka suinkin huolivat. Perusteluna hän käyttää sitä että on lastenlääkäri, mutta minusta selitys ontuu pahasti. Eikö se oikeasti saa Watarua tai potilaitaan kuriin muuten kuin karkilla lahjomalla? Ja ajatteleeko se ollenkaan niiden hampaita? Ihmettelen tosissani, jos Watarulla ei ole tuolla karkinsyöntitahdilla ollut elämänsä aikana yhtään reikää. (Varoitan: ammatillinen koulutus on aivopesua. Opiskelen suuhygienistiksi, eikä terveysalan näkökulma jätä minua rauhaan edes kuunnelmien ajaksi.)
Seuraavaksi kerrotaan Masan ja Eman yhteisestä vapaapäivästä. Ilmeisesti iltavuorossa ollut Masa saapuu olohuoneeseen pyjama päällä ja tukka pörrössä. Masa miettii itsekseen että hänen tulee olla vastaisuudessa varovaisempi kun talossa asuu nyt tyttökin. Aamu käynnistyy rennosti horoskooppeja lukiessa. Oinaan päivä vaikuttaa suotuisalta, joten Masa kysyy Emalta, lähtisikö tämä hänen kanssaan ulos.
Kaupungilla Masaomi esittelee paikkoja. Puhe kääntyy aina siihen, miten Wataru pitää tuon leipomon leivoksista tai että kirjakaupassa myydään Watarun haluamaa kirjaa. Sateen yllättäessä kaksikko siirtyy kahvilaan odottamaan kuuron ohimenoa. Samalla rupatellaan veljeksistä ja Eman sopeutumisesta perheeseen.
Illalla Ema ei saa unta. Hän menee keittiöön lämmittääkseen maitoa, mutta Masa on juuri tyhjentänyt tölkin samoissa aikeissa. Onneksi Masa tietää muitakin keinoja unensaannin helpottamiseksi. Watarun nukuttamisen tuoman kokemuksen myötä Masaomi päättää lukea Emalle iltasadun. Usa-tanista ja Kamekamesta. 눈_눈 Masa eläytyy lukemiseen täysiä ja lukee kaikkien hahmojen repliikit eri äänellä. Ääniefektitkin kuuluvat tarinaan. Eihän tuollaista ylinäyttelyä kuunnellessa nukahda Erkkikään.
Ja taas flunssaraita! Tällä kertaa kipeänä on Ema, joka ei pitkään yksin asuttuaan oikein osaa olla muiden passattavana edes kipeänä ollessaan. Mä en ymmärrä japanilaisten tapaa syöttää vähänkin sairasta ihmistä, joka taatusti osaisi itsekin syödä.
Loppumonologi on hyin Masamainen. Masaomi kertoo miten haluaa Eman sopeutuvan perheeseen, mutta samalla ei ole täysin itsekään varma omista tunteistaan.
Tästähän tuli pitkä kuin nälkävuosi. Olen pahoillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti