Seuraavaksi päästään todistamaan, etteivät kaikki Toboshapojut pakene poliisia tai rikollisjengiä. Haruto on nimittäin karannut sairaalasta koti-ikävän kasvettua liian suureksi. Hänen sairauttaan ei avata sen kummemmin kuin että hänellä on kohtaustensa varalle piikitettäviä lääkkeitä. Kohtauksen yllättäessä Haruto ei vapinan vuoksi saa itse lääkittyä itseään, joten kuulijan hahmo värvätään piikittämään tätä suoneen kerran jos toisenkin.
Pakomatka päättyy Haruton ateljeeasunnolle, joka sijaitsee jossain tuhottoman kaukana kaikista kulkuyhteyksistä. Haruto avaa taustojaan ennen vaihtoehtoisia loppuja. Hyvässä lopussa hän lähtee mielellään häntä hakeman tulleiden valkotakkisten matkaan. Huonossa lopussa vedetään taas yaderekortti esiin ja kuulijan hahmo jää Haruton ateljeeseen tämän inspiraationlähteeksi.
Kuunnelman korkatessani olin hyvin ihmeissäni. Olen tottunut siihen, että Toriumi näyttää kaikissa live-esiintymisissään äärimmäisen tympääntyneltä elämäänsä. Tällä kertaa herra Olen-vain-töissä-täällä kuulostaa siltä myös äänitysstudiossa. Jotenkin jäi semmoinen fiilis että seiyuulta puuttuu samaistumispinta rooliinsa, mikä ei ole ihme, sillä Harutosta on hahmona poikkeuksellisen vaikea saada otetta. Olisi edes ollut huumevieroituksesta karannut nisti niin oltais saatu jotain hauskaa revittyä tästäkin.
Lopun free talk on sarjan tähänastisista lyhyin. Toriumilta ei irtoa pakollisiin "jos lähtisit pakoon, mitä ottaisit mukaan" -kysymyksiin järin pitkiä vastauksia. Hän tiedostaa onneksi itsekin ettei päämäärättömästä lätinästä iloitsisi kukaan, ja päättää homman ajoissa. Toivottavasti hän käytti hyödyllisesti ne kolme minuuttia, jotka free talkille varatusta ajasta jäi puuttumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti