maanantai 12. tammikuuta 2015

Vanquish Brothers 1

Kuulijan hahmo muuttaa asumaan kuuden veljeksen kanssa, jotka ovat toinen toistaan kauheampia. Ja jotkut vielä väittävät Brothers conflictia ja Diabolic loversia samankaltaisiksi. 

Tällä kertaa ei tosin olla kuulijan hahmon veren perässä. Veljekset eivät pääse käsiksi isänsä miljoonaperintöön, sillä testamentin mukaan kaiken saa pitää se, jonka kanssa kuulijan hahmo suostuu ensimmäisenä rakastelemaan. Jokaisella veljeksellä on oma cd:nsä, joka deittipelityyliin sisältää sen "hyvän" lopun. Kiinnostaisi tietää, miten perinnönjakoa valvova henkilö aikoo seurata testamentin vaatimusten toteutumista.

Yleensä minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää mitä kuunnelmissa puhutaan, mutta Vanquish brothersissa käytetty koukeroinen kieli meni yli ymmärrykseni. Ehdin jo unohtaa miten paljon inhoan sitä kun joudun lukemaan englanninkielistä käännöstä koneelta japaninkielisen kuunnelman aikana (oT-T) Ääninäyttelijän eläytymiseen ei pysty keskittymään käännöstä seuraamalla läheskään samalla tavalla kuin ilman. Tämä koskee myös animea ja katsonkin mielelläni animeni raakana. Tekstit laitan päälle vain jos jokin selitys menee pahasti yli hilseen.


Veljesten elämänohje on, että jos lintu ei laula, tapa se. Historiallisia nimiä kantavista veljeksistä Nobunaga on vanhin ja ilkein. Ironisesti kuunnelma alkaa siitä että tuntematon henkilö ahdistelee kuulijan hahmoa koulun pihalla ja Nobunaga saapuu prinssin lailla pelastamaan neidon pulasta. Älä yhtään yritä, sulla on vaan oma lehmä ojassa.

Kotosalla Nobunaga on oma itsensä. Sadistiseen tyyliin tiedossa on miekkaa ja sanallisia uhkailuja. Tässä suhteessa en ole Rejetin fani: kuunnelmahahmot kyllä brändätään mielenkiintoisiksi harrastuksia ja lempiruokia myöten, mutta ainakin Vanquish brothersin repliikit ovat todella pitkäpiimäistä kuultavaa. Olen valehtelematta nukahtanut tämän sarjan parissa ennen seksikohtausta ainakin seitsemän kertaa.

Parasta Vanquish brothersin ensimmäisessä osassa oli ehdottomasti free talk. Shimazaki Nobunagan äänestä kuultava innostus siitä, miltä tuntui ääninäytellä omaa kaimaa, oli liikuttavaa kuultavaa. O(≧▽≦)O Ylitsevuotavaa hehkutusta kuunnellessa varsinainen kuunnelmaosio ei enää tuntunut niin pahalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti