Samishinbo

Poikkeuksellisesti julkaisen mietteeni tästä kuunnelmasta raakatekstinä, jonka olen kirjoittanut kuunnellessani sitä läpi. Tavallisesti muokkaan tekstiäni luettavammaksi melko raa'allakin kädellä, mutta tässä tapauksessa raakile kuvaa fiiliksiäni paremmin. Minulla ei ole mitään muistikuvaa tämän kuunnelman hankkimisesta, joten sen olemassaolo koneellani tuli yllätyksenä. Kuunnelma siis kertoo kuulijan serkusta, joka on tullut maaseudulta etsimään asuntoa kaupungista ja asuu väliäikaisesti kuulijan luona.

Kuka on tämä maalaistollo ja miksi hän budjaa kämpässäni?

Onko ruuhkajuna muka ongelma?

Toivottavasti se löytää oman kämpän pian.

Ja mitä deittipelimusaa ne on valinnut taustalle?

Turpa kii, mä haluun kattoo leffaa rauhassa.

Sillä on asiaa kun kuulija haluaa nukkua. Mikä bitch.

Kuulija haluu nukkua ja sä haluut syödä yhdessä karkkia? Unentarvetta pitää kunnioittaa!

Hammaspesulle heti karkinsyönnin jälkeen? Ootko sä ihan dille?
Koska tää oikein loppuu?

Käsittääkseni tämä kuunnelma on tehty yksinäisiä hetkiä varten, mutta en usko että kukaan kaipaa tällaista idioottia seurakseen edes silloin. Yoshino Hiroyuki ei kuulu suosikkeihini, joten pystyn tarkastelemaan hänen töitään muutenkin kuin vaaleanpunaisten linssien läpi. Seiyuu vetää äänekkään ja ärsyttävän roolinsa aika pitkälle, mutta enemmän näen ongelmaa käsikirjoituksessa.