Brothers Conflict Character CD 1 Tsubaki & Wataru CD 1/2

Historialinjalla jatketaan. Oltuani tarpeeksi pihalla vitos-cd:n tapahtumista päädyin hakemaan vastauksia ykkösestä, joka toimitti juuri sitä, mitä hain. Kuunnelma sisältää kaksi cd-levyä, mutta käsittelen tällä erää vain ensimmäisen. Ei liian pitkää tekstiä jaksa kukaan lukea.

Kuunnelma alkaa Tsubakin yrityksellä herättää Ema puhelimitse. Ääninäyttelijänä hän käyttää todella montaa puhetapaa löytääksen sen toimivimman keinon. Herätyksen jälkeen syödään yhdessä aamiaista. Tsubaki muistaa ulkoa miten Emalla on tapaa juoda teensä. Miksi kuunnelmien kuulijahahmojen oletetaan aina juovan teetä? Minä olisin iloinen jos joku kerrankin ehdottaisi kahvia. Vaadin samaistumiskohteellisia kuunnelmia kahvinjuojille!

Seuraava kohtaus selitti kaiken sen, mitä vitos-cd jätti selittämättä. Ema tuo Tsubakin unohtamia papereita äänitysstudiolle. Nauhoitukseen on vielä aikaa, joten he lähtevät kahville teelle ੨( ･᷄ ︵･᷅ )ｼ läheiseen kahvilaan. Tsubaki osaa olla äärimmäisen noloa kahvi teeseuraa, mutta sydämellisesti se sentään valitsi semmoisen kahvilan, josta arveli Eman pitävän.

Kolmosraidalla Tsubaki ja Ema sattuvat tulemaan kotiin samaan aikaan. Tsubaki huomaa Eman olevan allapäin ja yrittää piristää tätä. Epätsubakimaisesti hän ei pakota Emaa kertomaan huoliaan, mutta yrittää silti parhaansa mukaan auttaa. Kuten Azusakin, myös Tsubaki pyytää Emaa lukemaan käsikirjoitusta kanssaan. Lopun monologissa Tsubaki kertoo luontevasti miten innoissaan oli saatuaan pikkusiskon ja miten se vähitellen siirtyi tykkäämisen puolelle.

Sitten Watarun osio. En ole Kaji Yukin fani, mutta sen verran monta roolia olen häneltä kuullut, että voin todeta hänen kuulostavan joka roolissa ikävän paljon itseltään. Ainoan poikkeuksen tekee Wataru. Kaji on ääninäytellyt paljon nuoria hahmoja, mutta yksitoistavuotiaasta hän ei mene yrittämälläkään. Kajin kauheimmat ukeroolit ovat kevyttä kuultavaa verrattuna wataruvinkunaan. Jos päätyisin joskus pelaamaan Brothers conflictia, vaimentaisin Watarun varmasti ihan vain korviani säästääkseni.

Ensin Wataru tulee hakemaan Eman koulusta ja kompastuu komeasti tätä vastaan juostessaan. Hän ei itke, koska Tsubaki haukkui häntä aiemmin itkupilliksi. Sitten etsitään pehmolelua. Anteeksi, Usa-tania. Umpiurpoista paikoista. Siinä sivussa kuullaan Usa-tanin tarina.

Wataru löytää Eman itkemästä kotoa ja yrittää lohduttaa. Sydänsuruja ei kovasta yrityksestä huolimatta taiota pois loruilla, joten kaksikko lähtee puistoon, missä he mm. soutelevat lammella. Illalla Wataru tulee koputtamaan Eman ovea pahaa unta nähtyään eikä tahdo nukkua yksin. Ema suostuu nukkumaan Watarun kanssa. Ilmeisesti nukkuminen siskon kanssa on liian jännittävää, sillä unen odottelu menee riehumiseksi. Kun napero saadaan viimein aloilleen, ei lampaiden laskeminen kelpaa. Pitää laskea Usa-taneja, joka ihme kyllä toimii kuin nuijanukutus. 

Lopun monologi ei ole järin syvällinen. Wataru vaan yksinkertaisesti tykkää siskostaan ihan hiveästi ja suunnittelee isompana pelaavansa isosiskon kanssa pelejä aamuun asti.

Kattokaa nyt tota kantta. Nää veljekset on ihan liian söpöi.

Oma suosikkikohtani tässä kuunnelmassa on kohtaus, jossa Tsubaki piristää Emaa kertomalla, että ääninäyttelijöiden äänellä on ihmisiä ilahduttava voima. Minun on helppo olla samaa mieltä. On ihme miten huonokin päivä piristyy sillä että on jotain kivaa kuunneltavaa. Toki musiikillakin on vaikutusta mielentilaan, mutta kunnon kuunnelmassa ja tunteet välittävässä ääninäyttelyssä on sitä jotakin. Minulla on usein mp3-soittimessani jotain Suzumura Kenichin ääninäyttelemää, koska hän on tehnyt paljon Tsubakin tapaisia päivänpaistepoikarooleja, joiden kuuntelusta tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Esimerkkinä vaikka Ouritsu ouji gakuenin 9. osa.