Univelkojen maksamisen jälkeen mysteerijäbä ei kerro itsestään enempää kuin sen, että tarvitsee piilopaikan seuraavaan iltaan asti. Asiasta seuraa jonkin verran riitaa kun kuulijan hahmolla on työpäivä ja ilmeisesti pesua jonkin aikaa kartellut mysteerijäbä löyhkää kuin eläintarha. Kun hygieniasta on huolehdittu, lähdetään kauppaan. Yuuki-niminen mysteerijäbä teki ison virheen valitessaan kuulijan hahmon panttivangikseen juuri silloin kun tällä on jääkaappi tyhjä, sillä Yuukia etsivät tyypit löytävät tämän, kun kaksikko on palaamassa ruokaostoksilta.
Yuuki ja kuulijan hahmo piiloutuvat läheiseen rakennukseen, minkä jälkeen kuunnelma tarjoaa kaksi eri loppua: hyvässä lopussa kuulijan hahmo pääsee turvallisesti ulos rakennuksesta Yuukin harhauttaessa jäljittäjiään. Poliisi puuttuu peliin, pahikset otetaan kiinni ja Yuuki pääsee selittämään tilanteensa kunnolla kuulijan hahmolle. Epilogissa pariskunta viettää lomaansa yksityisrannalla Okinawalla.
Huono loppu oli lyhyempi, mutta astetta mieleenjäävämpi. Yuukin jäljittäjät sytyttävät rakennuksen palamaan ja kaksikon paetessa sortuvasta rakennuksesta kuulijan hahmoa ammutaan. Yuuki pyytää viimeiseen asti anteeksi sitä että sekoitti kuulijan hahmon ongelmiinsa, kunnes kuunnelman viimeinen laukaus vaimentaa tämän.
Viimeisenä on vielä Morita Masakazun free talk. Morita on melkoinen moottoriturpa, ja juttua riittääkin yli kymmeneksi minuutiksi. En tunne kovin montaa seiyuuta, jotka osaisivat Moritan tyyliin mellastaa studiossa free talkin merkeissä.
Olen lykännyt Tobousha -sarjan kuuntelua pitkään ilman järkevää syytä, mutta näemmä sille ei olisi ensimmäisen osan perusteella ollut mitään tarvetta. Tykkäsin siitä, miten tunnelma vaihteli koko kuunnelman ajan. Yuukin tuppautuessa kuulijan hahmon seuraan tunnelma on uhkaava eikä jätä muita vaihtoehtoja kuin totella Yuukin käskyjä. Yuukin herätessä kuulijan hahmon asunnolla tämä on vähintään yhtä pöllämystynyt kuin kuulijan hahmo. Riidat suihkussa käynnistä, vaatteiden pesusta ja kaupassakäynnistä oli toteutettu hyvin. Järjen mukaan Yuukin pitäisi olla tilanteessa niskan päällä, mutta jotenkin se päätyy siihen, että tämä päätyy hyvin nöyrästi olemaan kuulijan hahmon vieraana. Olkoonkin, että Yuuki ei alkua lukuunottamatta ole kovin vakuuttava niin kuulijan hahmon sinisilmäisyys on uskomatonta. Epäilyttäville tyypeille ei kuulu tarjota ruokaa, vaan tilata kyyti poliisiasemalle.
Pidin molemmista lopuista. Hyvä loppu kuuluu perinteiselle "lähennyimme vaikeuksien kautta" -alueelle. Yltiösiirappisella lopulla Tobosha ei onneksi pääse kehumaan, vaan epilogissa Yuuki lähinnä pohdistelee, että millaista olisi ollut tavata kuulijan hahmo tavallisemmissa olosuhtessa, olisiko heidän suhteestaan tullut silloin mitään ja olisivatko he ylipäätään tavanneet.
Huonossa lopussa yllätyin oikeasti siitä, että molemmat kuolivat ja vielä enemmän siitä, miten paljon Yuuki ehti sanoa ennen kuin hänetkin tapettiin. En kovin usein törmää teoksiin, joissa näkökulmahahmo kuolee ennen loppua. Kuolema toimi tehokkaana draaman rakentajana ja pidinkin siitä hyvää loppua enemmän. Pelasin muuten samana päivänä Hatoful Boyfriendin loppuun, jossa käytetään samaa kikkaa.
Olen oikeastaan tarkoituksella jättänyt Moritan muiden töiden kuuntelun vähemmälle, sillä mielessäni hänen äänensä sattuu kuulumaan vain eräälle Bleachin porkkanapäälle. Katsoin animen urheasti loppuun ja pakko myöntää, että jossain vaiheessa alkoi tulla korvista ulos. Nyt olen saanut otettua tähän tarpeeksi etäisyyttä voidakseni näehä Moritan pelkkänä ääninäyttelijänä ja täytyy myöntää, että pidin kuulemastani. Erityisesti free talk -osiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti