Tällaisesta tilanteesta lähtee Kyokugen kareshi. Viimeiset puoli tuntia ennen maailmanloppua kuulijan hahmo viettää poikastävänsä Hiroton kanssa. Kuulijan hahmo on melkoinen itkupilli, joten Hiroto karkottaa ahdistavan tunnelman positiivisilla ajatuksilla. Sillä miten taivas on nätti lähestyvästä lopusta huolimatta. Sillä miten nätti kuulijan hahmo on hymyillessään. Muistelemalla niitä kaikkia yhdessä vietettyjä hetkiä.
Hiroto ei väitä, etteikö häntä pelottaisi. Tottakai hän olisi halunnut kokea yhdessä vielä vaikka mitä, mutta nyt on tärkeämpää nauttia jäljellä olevasta ajasta. Hiroto miettii, miten onnellinen tulevaisuus heillä olisi voinut olla, mutta ihan yhtä hyvin he olisivat voineet päätyä eroamaan tai toinen heistä olisi voinut kuolla yllättäen. Näin hän saa kuulostamaan hyvältä asialta sen, että nyt he ovat tietoisia lähestyvästä lopusta ja voivat kohdata sen yhdessä. Hiroto käyttää tilaisuuden hyväkseen sanoakseen kaiken sen, mitä ei tähän mennessä ole mielestään tarpeeksi usein muistanut kertoa, kuten "tykään sinusta", "olet suloinen" ja "rakastan sinua".
Lähestyvän lopun kunniaksi Hiroto on tyhjentänyt pankkitilinsä ja ostanut kihlasormuksen. Kalleimman mahdollisen sellaisen. Molemmat nauravat sormuksen överiydelle, mutta Hiroto halusi tämän jäävän mieleen. Vitsailevatpa he tulevasta häämatkastakin, joka suuntautuu luonnollisesti taivaaseen.
Seuraavaksi siirrytään aasinsiltaa pitkin puhumaan salaisuuksista. Kuulijan hahmo näytä Hirokin mielestä siltä, että salailee jotain. Yllättäen hän ei vaadikaan kertomaan totuutta, vaan toteaa että meillä kaikilla on jotain, mistä ei halua muille kertoa. Sitä paitsi ihminen on mielenkiintoisempi, jos hänestä ei tiedä ihan kaikkea.
Lopun lähestyessä Hiroton väkisin ylläpitämä pirteys alkaa rapistua. Hosoya Yoshimasan särkyvällä äänellä sanoma "rakastan sinua" on mieleenpainuvin repliikki mitä olen häneltä kuullut. Vitosraita kestää vain pari minuuttia, mutta Hosoya saa sen todella kuulostaman siltä, että Hiroki itku kurkussa yrittää parhaansa mukaan sanoa kaiken tarpeellisen: "kiitos" ja "olin onnellinen". Taivaan pimentyessä he kohtaavat loppunsa toisiaan halaten.
Hetken tyhjyyden jälkeen vuorossa on free talk. Hosoya Yoshimasa puhuu mm. siitä, mitä itse tekisi maailmanlopun tullessa. Täysin järjettömät asiat johdattelevat hyvin pois kuunnelman ahdistavasta tunnelmasta.
Sitten ne kaksi bonusraitaa. Kaikki olikin vain unta -loput ovat harvoin hyvä ratkaisu, mutta en kyllä keksi, miten muuten tämän kuunnelman olisi voinut hyvällä maulla päättää. Maailmanloppu ja free talk olisi pelkästään hyvin kylmä loppu.
Hiroto herää maailmanloppupainajaisestaan ja herättää tyttöystävänsä kertoakseen tälle kaiken, mitä olisi maailmanlopun tullessa kertomatta jättäessään jäänyt katumaan. Lopuksi he käyvät vielä läpi tulevia lomasuunnitelmia. Viimeisenä on vielä Hiroton puhelinvastaajaan jättämä viesti, jossa hän tiivistää kaikki tunteensa.
Yleensä tahdon kuunnelmia kuunnellessani joko löhötä tai kävellä, mutta tässä tapauksessa minun teki mieli istua. Odotin, että itkisin tämän kuunnelman aikana, mutta yllättäen tunnelma ei ollut ollenkaan sellainen. Cineria on taas julkaissut hyvän kuunnelman ja Hosoyan ääninäyttely täydentää hyvää käsikirjoitusta. Koukygen kareshi oli rohkeasti omanlaisensa ja juuri sellaisena aivan helvetin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti