Docchi no Kare ga Suki desuka? 3

Ilmestymisjärjestyksessä kuunteleminen ei ole minulle itsestäänselvyys ja siitä johtuen niiden järjestys täällä blogissa meneekin pääasiassa päin honkia. Minulle riittää että kuunnelmakokoelmani on järkevässä järjestyksessä. Muualla suloinen kaaos voi vallita vaikka ikuisesti.

Tähän mennessä DocchiKarea on ilmestynyt kolme osaa ja olen kuunnellut niistä ykkösen silloin joskus ja nyt tämän kolmosen. Kakkonen odottelee itse asiassa tuossa vieressäni, mutta en ole kehdannut vielä avata muovikäärettä. Kansi on niin hirveän nätti että haluan kiemurrella vielä hetken tässä iloisten asioiden odotuksen fiiliksessä.  (((o(*ﾟ▽ﾟ*)o)))

Docchikare on siitä mielenkiintoinen sarja, että kahta hahmoa näyttelee vain yksi ääninäyttelijä. Nimensä mukaisesti sarja esittelee kaksi poikaystäväehdokasta. Kolmososassa Hirakawa Daisuke ääninäyttelee hiljaista kirjakaupassa työskentelevää lukutoukkaa ja nuorempaa lapsuudenystävää. 

Varoitan: kuunnelma kestää 70 minuuttia ja romanssinkehitys on äärimmäisen hidasta ja olematonta. Vähän niin kuin lähtisi katsomaan animea sillä oletuksella että uppoaa kaikkeen ylitsevuotavan siirapin määrään, mutta sarja onkin yhtä pääparin saamatonta punastelua alusta loppuun eikä edes lopussa olla enempää kuin kavereita. Se on turhauttavaa se. (ﾉ￣д￣)ﾉ

Eiköhän siinä ollut tarpeeksi marmatusta tällä erää. Romanttisen sisällön vähäisestä määrästä huolimatta DocchiKarella on omat hyvät puolensa. Erityisesti minulle jäi mieleen lukutoukan ja kuulijan hahmon luonteva tutustuminen. Asiakas etsii kirjakaupasta kirjaa ja myyjä rajoaa apuaan. Paljastuu, että etsitty kirja on molempien suosikkikirjailijan kirjoittama. Sitä ei ole nyt hyllyssä, mutta tilaamisessa ei mene kauan. Kirjoista riittää juttua maailman tappiin asti, ja pian on ensimmäiset treffit sovittu. Jännittävään kirjakauppaan, tietysti. Treffit huipentuvat siihen, että pariskunta pitää toisiaan kädestä.

Nuorempi poikaystävävaihtoehto oli jotain odottamatonta. Esitiedoissa häntä kuvattiin yandereksi, minkä perusteella odottelin hyytävää taustamusiikkia ja huoneeseen lukitsemista. Yllätys oli suuri kun vastassa olikin vain hieman tavallista vinksahtaneenpi lapsuudenystävä. Tyyppi on mm. säästänyt kaikki ihastuksensa hänelle antamat juomatölkit ja laastarit. Yanderepiirteiksi voinee laskea myös mustasukkaisuuden kuulijan hahmon työkavereita kohtaan ja aivan viattomasti esitetyn ehdotuksen kameran asentamisesta huoneeseen ja gps:n käytöstä ulkona ollessa. Mikään näistä ei kyllä toteudu, vaan idea tyssää kuulijan hahmon kieltäytymiseen. Tyypilliseksi yanderehahmoksi tässä luodataan hahmon ajatuksia liikaa ja hahmolla ei ole ihastuksensa kohteeseen käytännössä minkäänlaista kontrollia. 

Omistautuneisuudesta huolimatta hahmolle tulee yllätyksenä se, että kuulijalla on poikaystävä, josta tämä tosin juuri erosi. Uutinen ei tosin meinaa upota höntin aivoihin, sillä tämä luulee kuulijan hahmon puhuvan currysta.

 

Tämä oli sellaista Hirakawaa jota en ole ennen kuullutkaan. Ja toivottavasti en tule toisten kuulemaankaan. Nasaaliäänellä toteutettu nurina tukee hyvin ärsyttävän hahmon tarvetta omistautua ihastuksensa kohteelle, mutta korvani särkyvät. Niin paljon kuin Hirakawaa ääninäyttelijänä kunnioitankin, hänen valitsemisensa tähän rooliin oli pohjanoteeraus.