Kuulijan hahmo, joka muuten tällä kertaa onkin ihan tavallinen toimistotyöntekijä, muuttaa uuteen asuntoon, jossa uusi kämppis onkin jo innokkaasti esittäytymässä. Ketään tuskin yllättää, että vanha tuttu talonmies kyylää oven takana valmiina ihmettelmään, onko uudella vuokralaisella jokin hätänä. Raasu alkaa varmaan jo epäillä itseään kun kaikki uudet asukkaat valittavat näkymättömistä kuokkavieraista. Kyylä alkaa olla niin symppis että ansaitsisi jo oman kuunnelmansa.
Hämmentelin hetken makuragaeshin nimen kanssa kun se ei ilmene mistään ennakkotiedoista, mutta onneksi se oli pääteltävissä. Mononoke Mansionin myötä olen viettänyt paljon aikaa yokai.comissa, joka osasi valaista asiaa. Tyynynkääntäjänatiaisen nimi on Kozoo.
Kozoo onkin oikein suloinen vekara. Ensimmäisenä iltana hän lahjoittaa kuulijan hahmolle YES/NO -tyynyn, jolla on Kozoon mukaan unta parantava vaikutus. Sopimus kuuluu, että NO-puolen ollessa ylöspäin Kojoo antaa kuulijan hahmon nukkua rauhassa, kun taas YES-puolen näkyessä Kozoo voi tehdä mitä haluaa. Vallaton makuragaeshi tosin kääntää tavallisesti tyynyn aina omatoimisesti YES-puoli ylöspäin, mistä seuraa joka ilta pitkäkestoinen tyynynkääntökilpailu.（＾ｖ＾）Yleensä matsi päättyy Kozoon voittoon, mitä seuraa sitten sarjalle tyypillistä ihmisihon läheisyyden tärkeyden ylistämistä. Kozoo kuitenkin kunnioittaa kuulijan hahmon mielipidettä: kolmisataavuotisesta halivajeesta huolimatta hän halaa vain itse ehdottamansa viiden sekunnin ajan.
Toyonaga Toshiyuki tekee hyvää työtä näytellessään vallatonta yookaita. Kuunnelman jälkeen yritin kovasti miettiä, missä rooleissa olen häntä aiemmin kuullut, mutta mitään ikonista ei tullut mieleen. Tämän jälkeen pitänee kiinnittää enemmän huomiota hänen töihinsä.
Kuulijan hahmo ei mielenkiintoisuudessa aivan yllä zashiki warashi -osan tasolle. Yöllä äänekkäästi musiikkia kuuntelevien naapureiden takia ökkimönkiäistaloon muuttanut toimistotyöntekijä joutuu sietämään työpaikalla ilkeitä senpaita. Olisin odottanut, että uuden alun myötä muutoksen tuulet puhaltaisivat ja kuulijan hahmo tekisi asialle jotain, mutta ei. Välttääkseen töiden vaihtoehtona olevan vanhempien luokse palaamisen hän tekee hammasta purren töitä masentavassa työyhteisössä.
Romanssi noudattelee sarjalle tyypillistä kaavaa, mutta jotenkin siitä puuttuu fiilis. Kyllähän Kozoo pusuttelee kuulijan hahmoa jo silloin, kun he ovat pelkästään kavereita, mutta rakastavaisiksi siirtyminen oli jäykkää: "Riideltiin eilen ja se karkas kotoa. Mulle tuli ikävä ja tajusin et tykkään siitä. Kun se tuli takas, me sovittiin riitamme ja seuraavana päivänä se kerto lyhentäneensä elinikäänsä ihmisikää vastaavaksi ja että haluu olla mun kaa yhdessä ikuisesti." Että MITÄ? Siis, törmäähän tähän otomeviihteessä aika usein, mutta kävikö Kozoon mielessäkään mahdollinen katumapäälle tuleminen?
Makuragaeshi-osa sai minut miettimään omaa suhtautumistani kuunnelmahahmojen dokidokia herättäviin piirteisiin. Kozoo on shotahahmoksi harvinaisen kiva, mutta jos joku kysyisi minulta, miksen tykkää siitä, ensimmäinen möläyttämäni asia sen kummempia miettimättä olisi varmasti se, ettei se osaa kokata. Kozoo kyllä yrittää kokata, mutta se ei ihan riitä. Olen kaiketi oppinut kotoa sen ajatusmallin että keittiö on miesten valtakunta ja isäni osaa tehdä hyvää ruokaa. Tässähän piilee logiikan siemen: Isi osaa kokata, isi on paras = parhaat miehet osaa kokata. Minä nimittäin en. Keittiö on tutkimuslaboratorio eikä mikään ravinnonvalmistuspaikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti